Esko Karinen – Tehoaako väkivallaton vastarinta?
Yhtenäistä kansaa ei voi voittaa, huudettiin Chilen vallankumouksen aikoihin, noin vapaasti käännettynä. No, itse asiassa kyllä voi, minkä kenraali Pinochet teki tiettäväksi kaapatessaan valtion sotilasdiktatuurin alle. Tosin se yhtenäisyyskin taisi olla vain laulun tekijän unelmissa. Ainakin ne, joiden oli määrä luovuttaa omistamansa kuorma-auto työläisten työosuuskunnan käyttöön eivät ehkä olleet kovin yhtenäistä pataa kommunistien kanssa. Tämä paljon kehuttu rauhanomainen yritys siirtyä sosialismiin Chilessä 70-luvulla kun perustui yksinomaan presidentti Allenden asetuksiin, joilla sosialismi oli tarkoitus toteuttaa siirtämällä yksityiset tuotantovälineet yhteiskunnan omistukseen.
Mahatma Gandhi ja Nelson Mandela ovat osoittaneet, että väkivallaton vastarinta voi tepsiäkin. Tosin toiminta ja sen tehoaminen taitaa edellyttää vastapuolelta tiettyä lain kunnioitusta, tässä tapauksessa sitä osoitti ainakin jossain määrin Britannian siirtomaa- ja sen jälkeinen hallinto. Sen sijaan täysin häikäilemätöntä diktatuuria vastaan väkivallattomuus ei ole oikein tainnut tehota.
Keskitysleirien esimuoto kehittyi Yhdysvaltain sisällissodassa. Kenraali Lothar von Trotha kehitti järjestelmää lisää Saksan Afrikassa. Stalin ja Hitler saivat järjestelmän kukoistamaan ja heitä vastaan tuskin olisi väkivallaton vastarinta enää tehonnut. Stalin tuhosi kokonaisia ammattiryhmiä, kuten upseerit, lääkärit ja insinöörit ja kansallisuuksia, kuten Neuvostoliiton suomalaiset, ihan vaan varmuuden vuoksi, sikäli mikäli näissä ryhmissä nyt olisi sattunut olemaan toisinajattelua.
Kiina on kunnostautunut suurimmalla määrällä kommunismin uhreja, ja terrori ei ole lakannut vieläkään kokonaan. Väkivallattoman vastarinnan murskaamista jatketaan edelleen. Vaikka maan kaupallinen menestys saa luulemaan, että maa on astunut markkinatalouteen, niin kun hiukan pintaa raaputtaa, alta paljastuu sotakommunismin ja puoluediktatuurin julmat kasvot.
Kiina kokee väkivallattoman Falun Gong-liikkeen itselleen uhaksi. Menetelmät ovat sen mukaiset. Liikkeen jäseniä säilytetään keskitysleireissä, ja Kiina jopa hankkii merkittäviä tuottoja näiden vankien avulla.
Kiinan yhtenä kaupallisena vientituotteena ja menestysartikkelina ovat siirrettävät elimet, näillä tienataan miljardiluokan tuloja valtion kassaan vuosittain. Sydämen hinta on sadan tuhannen dollarin kieppeillä. Muut elimet, munuaiset, maksa, keuhkot saa sitten hiukan halvemmalla. Kiina lupaa nopean toimituksen. Nopea toimitus ei olisi mahdollista, ellei luovuttajia olisi paljon. Sopivan kudostyypin löytäminen ei ole helppoa, joten luovuttajia, joiden kudostyypit on jo valmiiksi selvitetyt, pitää olla runsaasti tarjolla. Yhtä siirtoelimen saajaa varten tarvitaan ainakin kymmenen luovuttajaehdokasta.
Niin karmealta kuin se kuulostaakin, varakkaan länsimaalaisen odottaessa leikkauspöydällä, sairaalan takapihan krematoriorakennuksessa irrotetaan siirtoelin elävältä Falun Gong-liikkeen kannattajalta, ja todiste, ruumis, hävitetään saman tien.
Tällaiseen toimintaan ei lääkärikuntaa voisi pakottaa muu kuin yhteiskunnan väkivaltakoneisto, joka ei jätä vaihtoehtoja.
Nähdäkseni väkivallaton vastarinta ei ainakaan yksittäisen Falun Gongin kannattajan kannalta toimi tällä hetkellä. Tietysti voi sanoa, että pitkän päälle, ja jos asiakkaat ja kansalaiset aktivoituvat, kenties tällaisen epäinhimillisyys loppuu.
Esko Karinen
Katso:
www.davidsandgoliath.com