Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Tanotorven kolumnisti Heikki Majava täytti helmikuun lopussa pyöreitä. Useimmat lukijamme ovat tutustuneet Heikkiin hänen kolumniensa kautta. Ne ovat herättäneet niin riemua kuin närääkin. Kuka on tämä Heikki Majava?

Heikki Majava syntyi Jatkosodan aikana 28.2.1942 naistenklinikalla Helsingissä Erkki ja Brita (os. Spaak) Majavan toisena lapsena. Isä Erkki oli ollut jo ennen sotaa Suomi-Filmillä elokuvaajana ja tehnyt neljä pitkää elokuvaa, mm. Yli Rajan ja Ryhmyn ja Romppaisen Jees ja just.

Jatkosodan aikana isä Erkki toimi Suomen tiedotuskeskuksen TK-kuvaajana rintamalla. Isä haavoittui samana vuonna rintamalla lievästi ja joutui sairaalaan, jossa sairastui polioon, mikä johti hänen kuolemaansa vuonna 1943. Heikki ja hänen isosiskonsa lähetettiin sotalapsiksi Ruotsiin, eri perheisiin. Lapset pääsivät palaamaan kotiin vasta sodan jälkeen vuonna 1946.

– Paluu oli järkyttävä. Olimme kiintyneet ruotsalaisvanhempiimme. Äiti oli mennyt tänä aikana uusiin naimisiin, eikä uusi isä halunnut meitä. Muutimme asumaan isämme vanhempien luokse Lahteen, jotka adoptoivat meidät. Emme koskaan nähneet enää ruotsalaisia ottovanhempiamme, Heikki kertoo.

Imatralle

Heikin isovanhemmat olivat alkujaan Helsingistä, mutta olivat muuttaneet ennen sotia Viipuriin, jossa toimivat tekstiilikauppiaina.

Kun sotatilanne rauhoittui, muuttivat isovanhemmat lasten kanssa Lahdesta Imatralle.

– Isovanhempani olivat syntyneet vuonna 1898, viisikymppisiä, joten nykymittapuun mukaan he olisivat olleet aivan tavallisen ikäisiä lapsia kasvattamaan.

Heikki meni suoraan kansakoulun toiselle luokalle.

– Olin niin helvetin viisas, että pystyin jättämään ekaluokan väliin, Hessu nauraa.

Heikki kävi Imatralla Tainionkosken yhteiskoulussa koko keskikoulun. Hän jatkoi lukioon, mutta totesi nopeasti, ettei se oikein maistunut. Tie vei siis töihin.

Raakaa duunia ja uusia tuulia

Heikki siirtyi 16-vuotiaana Simpeleelle ja aloitti työt Yhtyneiden paperitehtaalla painokoneen prässipoikana. Sieltä työ vei Jämsänkoskelle, jossa hän oli Yhtyneiden paperitehtaiden korjauspajalla viilarin apulaisena, praktikanttina.

– En kuitenkaan pitänyt raakaa duunia mielekkäänä. ”Joka haalariin tarttuu, se haalariin hukkuu”, joten ilmoittauduin vapaaehtoisena armeijaan 17-vuotiaana.

Palveluspaikka oli Uudenmaan rakuunapataljoona Lappeenrannassa, jossa Heikki toimi lääkintämiehenä.

– Armeijan jälkeen pakkasin kamani ja lähdin merille. Ei haalareita, ei fyysistä työtä, Hessu hymyilee.
Heikistä tuli kansipoika, jungmanni Nesteen Jurmo -alukselle. Alus ajoi linjalla Naantali-Novorossiisk, joka sijaitsee Krimin itäpuolella Krasnodarissa.

– Eipä näkynyt palmuja, eikä kaislahameisia tyttöjä, joten totesin, ettei tämäkään ole minua varten. Itse asiassa duunikin oli aika rankkaa.

Hessu irtisanoutui ja 19-vuotias nuori mies suuntasi syntymäkaupunkiinsa Helsinkiin, jossa samana vuonna avioitui. Avioliittoa kesti 25 vuotta.

Ura lähtee lentoon

– Näin huhtikuussa vuonna 1961 lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin varaosamyyjää VW:lle. Sain paikan ja tuosta alkoi urani Wihuri-yhtiön palveluksessa.

Oltuaan vuoden varaosamyyjänä, 20-vuotias Heikki pääsi vuonna 1962 automyyjäksi VW:n päämyymälään Ruoholahdenkadulle, joka siirtyi sitten Esplanadille.

– Uusia autoja Esplanadilla! Mikä voisi olla hienompaa?

Viiden vuoden jälkeen tuli kutsu Wihuri -konsernin Kulosaaren linnaan. Hessusta tehtiin Wihurin VW-autojen Interrent-vuokraus- ja liisauspalvelun myyntipäällikkö. Päämies oli Saksassa. Interrentin nykyinen nimi on Europcar. Wihurilla aikaa kului yhteensä 30 vuotta.

– Ne olivat iloisia aikoja. Näitä ’iloisia’ reissuja niin kotimaassa kuin ulkomailla kertyi paljon, olinhan motivoitunut ja hyvässä kunnossa, Hessu sanoo pilke silmäkulmassa.

Grande Finale

Vuonna 1990 Heikille soitettiin Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitosta TVK:sta ja kysyttin, lähtisinkö sen sijoitusyhtiö Venditon matkatoimiston toimitusjohtajaksi… No mikä ettei.

– Olin koko elämäni saanut töitä kutsujen kautta. Suoritin vuonna 1972 kauppateknikon tutkinnon ja vuonna 1974 MKT-markkinointitutkinnon. Kaikki oli mennyt täydellisesti putkeen. Neljä vuotta opiskelua työn ohella.

Sitten alkoi rytistä… Suomi ajautui lamaan ja yrityksiä alkoi kaatua. TVK oli haalinut erilaisia omistuksia ja yrityksiä, joita oli hallittu ns. löysällä kädellä.

– Lensimme Lappiin ’riisipalaveriin’ yksityiskoneella, jossa todettiin tarun olevan loppu.

Sijoitusyhtiö Vendito ajautui selvitystilaan vuonna 1992. TVK oli taannut sen lainoja 60 miljoonan markan edestä, mikä johti myös TVK:n konkurssiin samana vuonna.

Uusi elämä Kannelmäessä

Heikki oli ostanut vaimonsa ja tyttärensä kanssa asunnon Kannelmäestä, Vanhaistentieltä jo vuonna 1974, jonne he olivat muuttaneet Haagasta. Avioliitto ajautui kuitenkin kriisiin ja Heikki muutti viideksi vuodeksi Mechelininkadulle. Vanhaistentielle Hessu muutti takaisin vuonna 1990.

– Kaikki lähti samassa rytäkässä; työ, ihmissuhteet… Päätin jäädä väliaikaisesti Vanhaistentielle…

Nyt väliaikaisuutta on kulunut 32 vuotta.

Tanotorven kolumnistiksi

– Vuonna 1993 kävelin Kannelmäen katuja ja Tanotorven silloinen päätoimittaja Kari Varvikko, joka asui samassa talossa, tuli vastaan. Minulta oli mennyt virka ja värkit ja ihmissuhdeasiat olivat perseellään… Kari sanoi, että mitä siinä murehdit, mennään ottamaan bisset. Loppu onkin sitten historiaa…

Heikki ei ollut kirjoittanut aiemmin kolumneja, mutta omasi tiettyjä humoristisia lahjoja, joten juttu alkoi kulkea…

– Seuraavat vuodet olivatkin vilkasta ja hurjaa aikaa. Sain niin Karilta kuin muiltakin henkistä tukea. Kapakat tuli kierrettyä kunnolla. Huumori nosti surkeudesta.

Majava on ollut Tanotorven kolumnistina nyt 29 vuotta. Kolumneja on kertynyt yhteensä 406 kappaletta. Vuonna 2002 julkaistiin Hessun 60-vuotispäivän kunniaksi kolumnikokoelma, jossa oli siihen asti kertyneistä 50 parasta.

– Olen ollut nyt 30 vuotta päätoiminen kolumnisti. Mieluummin niin kuin ikääntynyt pitkäaikaistyötön, Hessu nauraa.

Hessu pääsi virallisesti eläkkeelle vuonna 2002.

– Suosittelen. Ei yhtään huonoa hommaa, jos asettaa kulut vastaamaan tuloja. Minulla ei ole velkaa, olen täysin tyytyväinen elämääni.

Tilanteet muuttuvat

Vuonna 1995 Hessu tapasi Tanotorven toimituksessa työskennelleen kannelmäkeläisen Terttu ”Tepa” Miikkulaisen. Kummallakin oli linkki menetettyyn Karjalaan, isät olivat valokuvaajia, molempien pitkät työurat olivat loppuneet samankaltaisesti. Suhteesta kehittyi rakkaustarina.

– Meillä oli 19 vuotta todella upeaa elämää. Tepa oli reipas, kipinöivä, räiskyvä ihminen. Meillä meni helvetin hyvin, Hessu huokaa.

Pariskunta matkusteli ulkomailla, nautti ja joi elämää. Monet kannelmäkeläiset muistavat parin elävästi.

Vuonna 2014 Tepa sai aivoverenvuodon, juuri ennen yhdessä jo ostettua Italian-matkaa. Hessu kävi sairaalassa kolme kuukautta kaksi kertaa päivässä. Odotukset kuntoutuksesta päättyivät lopulliseen aivoinfarktiin ja menehtymiseen.

Elämän neuvoja

– Pitkä ikä tarjoaa kaikenlaista, hauskaa ja ikävää. Niiden kanssa pitää vain elää.

Tepan kuolemasta yli pääseminen vei pitkään.

– Ikinä en pääse täysin kokemani yli. Yksin en lähde matkustamaan, enkä halua palata yhteisiin lomakohteisiin. Niiden iloa ei saa enää takaisin.

Pitkä elämänkokemus myös opettaa. Elämä jatkuu, tilanteet ovat vain uusia.

– Pää korjaa kyllä itsensä, sille pitää vain antaa aikaa. Oleellista on hakeutua ihmisten pariin ja puhua, Heikki sanoo vakavasti, mutta lisää nauraen… – ja kirjoittaa kolumneja Tantorveen.

Hyvän kunnon salaisuus

Nyt 80-vuotias hessu on liikkunut koko ikänsä harrastustasolla. Hänet voi bongata Kannelmäessä päivittäin kävelemässä. Hessu olettaa pitkän iän salaisuuden olevan kuitenkin geeneissä ja painonhallinnassa.

– Koen olevani helvetin hyvässä kunnossa. Illuusio ainakin pitää säilyttää. Pyrin kuolemaan ilman lääkärin apua – ei tunnu hirveältä, Hessu toteaa ja hörähtää nauruun.

Pävittäinen kävely ja sopivasti kuntoliikunta ilman juoksua. Sokerin voi jättää pois, kaikkea muuta kohtuudella, mikä hyvältä tuntuu, siinä Hessun ohjeet.

– Nappailen suurella ilolla ja antaumuksella kavereiden kanssa, mutta en kotona. Alkoholin nauttiminen on minulle 100% sosiaalinen tapahtuma. On sääli, että ostari lähti, nyt ei ole enää kapakoita entiseen tapaan.

– Leikkimieltä ja huumoria pitää myös olla, keventää kummasti!

Voitko ottaa mitään vakavasti?

– En voi… (nauraa)

Summa summarum…

Hessu ehti olla naimisissa 25 vuotta. Ex-vaimo on yhä hengissä. Heidän yhteinen tytär Anne on työelämsässä. Hessulla on kolme lastenlasta. Hänellä on myös hyvät välit Tepan lapsiin, joita tapaa säännöllisesti.

– Miksi tuijottaa ikkunasta ulos sadetta, kun voi mennä laulamaan karaokea! Ei tarvitse osata laulaa.

Hessu iloitsee elämän paluusta koronan jälkeen. Hän on ollut musikaalinen koko ikänsä. Trumpetinsoiton hän aloitti 12-vuotiaana.

– Luulin, että minusta tulee trumpettisolisti. Se kiinnosti hieman liikaakin… josko sillä oli vaikutusta koulumenestykseeni…

Hessu diggaa vanhaa jazzia ja vanhan kaartin pehmeä-äänisiä laulajia, kuten Nat King Colea, Frank Sinatraa ja Elvistä. Uusi musiikki ei kiinnosta. Hän on myös hyvä laulaja.

– Laulua en harrastanut, se tuli vähän kuin vahingossa, itsestään, kuten kaikki muukin.

Elämä jatkuu

– Kolumnit ovat minulle mieluinen harrastus. Teen niitä niin pitkään kuin mahdollista. Pitää olla virikkeitä. On kuukauden kohokohta, kun rupean kirjoittamaan.

Hessu pitää kolumnien kirjoittamista taitolajina, jossa ei voi aina onnistua kaikkien mieliksi.

– Joitain asioita ei saa tänä päivänä sanoa suoraan. Täytyy ymmärtää, että kaikki eivät tykkää. Mutta onneksi itseironia on sallittua!

Hessu ei käytä nykyajan tekniikkaa kirjoittaessaan. Homma hoituu vanhalla kirjoituskoneella.

– Minulla on kolme kirjoituskonetta. Sain juuri lahjaksi 10 rullaa nauhoja… Ote on huomattavasti parempi, kun kirjoitat asiat kirjoituskoneella tai kynällä paperille.

Häntä harmittaa, että monet ovat jättäneet lukemisen sikseen. Hessu itse lukee paljon. Hän vei juuri 400 kirjaa kellariin, kun alkoi tulla ahdasta.

– En voi luopua kirjoista. Ihmiset eivät näe enää vaivaa tiedon hankkimiseen, kaikki otetaan netistä. Kun asiaan ei paneuduta, tietämys jää vajaaksi.

Tanotorvi onnittelee Heikki Majavaa.

Teksti ja yläkuva Jauri Varvikko
Muut kuvat Heikki Majavan arkisto