Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Jopa ilmastotieteilijät ovat väittäneet julkisuudessa, että ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos olisi tieteellisesti todistettu. On puhuttu myös, että ihmisen vaikutus hiilidioksidin lisäämiseen on todistettu hiilen isotooppeihin perustuen ja että asia on selvä siltäkin osin.

Ilmastonmuutoksen uusin arviointi löytyy osoitteessa science2017.globalchange.gov. Siinä ei väitetä että ihmisen vaikutus olisi tieteellisesti todistettu. Itse asiassa ollaan yhtä kaukana sen todistamisesta kuin ennenkin. Jo kymmenen vuotta sitten IPCC totesi, että ovat hyvin varmoja (mutta ei kuitenkaan ihan varmoja).

Arvioinnista paljastuu lisäksi ongelmia, jotka tuskin ovat tahattomia.

Muutos prosentteina
Arvioinnissa näytetään graafi, jossa hiilidioksidipitoisuuden nousu prosentteina on suurta, auringon säteilyn muutoksien ollessa pieniä. Auringon säteilyn vaihtelu näkyy vain pienenä epätasaisuutena hiilidioksidin muutoksen ollessa valtava. Tämä ei ole sopusoinnussa muutosten merkityksen kanssa.
Hiilidioksi on toissijainen kaasu, joka hidastaa lämmön haihtumista avaruuteen. Auringon energia on ensiluokan pakote, jonka teho on valtava, aivan eri luokassa kuin kasvihuonekaasun vaikutus. Esitystapa johtaa virheajatteluun. Kaikki muutokset eivät ole samanarvoisia.

Hiilidioksidi on lisääntynyt sillä tavoin, että nykyisin joka 2500. molekyyli ilmassa on hiilidioksidia (400 ppm, miljoonasosaa). Esiteollisena aikana joka 3300. Muutos prosentteina on suuri. Mutta pienitehoisen ja pitoisuudeltaan vähäisen kaasun iso prosenttinousu tuskin voi olla vaikuttavampaa kuin auringon säteilyn vaihtelu, jossa on kyse valtavista tehoista mutta prosenttimielessä pienistä muutoksista.
Auringon säteilyn prosenttimuutokset ovat promilleluokkaa. Kuitenkin yhdenkin promillen muutos merkitsee energiapakotetta, joka on yli kymmenkertainen ihmiskunnan vuosittain käyttämään fossiilienergian tehoon nähden.

Mallinnuksen puutteita
Mallinnus on tieteen keinoista heikoin. Hiilidioksidipitoisuuden vaikutus lämpenemiseen osoitetaan mallinnuksella, mikä ei ole tehokas keino osoittaa näiden välillä oleva yhteys. Mallinnuksen arvoa entisestään laskee se, että mallinnuksesta puuttuu tekijöitä, kuten geotermisen lämpövuon muutokset sekä tieto siitä, mitä vaikutuksia auringon suurilla aallonpituuksien vaihteluilla voi olla lämpenemiseen. Myös otsonin, pienhiukkasten ja aerosolien vaikutus ilmastoon on osittain tutkimatta.

Ilmastomalleja on tehty tähän mennessä noin 200. Yksikään malli ei ole toteutunut tähän mennessä, lämpeneminen on aina ennustettu toteutunutta suuremmaksi. Syynä olisi Prof. Jyrki Kauppisen mukaan se, että hiilidioksidin tehoa on liioiteltu noin 14-kertaiseksi todelliseen verrattuna. Professori Kauppinen jopa väittää että hänen esittämänsä malli osoittaisi paremmin miten ilmasto on kehittynyt ja miten se tulee todennäköisesti kehittymään. Mutta kun Kauppinen on ilmastotieteen ulkopuolelta, tällä ei ole mitään merkitystä, harvalla on kiinnostusta kuunnella hänen näkemyksiään.

Ongelmia aikasarjoissa
– Raportin mukaan vuosina 2014-2015 hiilidioksidin pitoisuus pieneni, ja ilmasto viileni. Tämä olisi johtunut ihmiskunnan hiilidioksidin tuotannon pienentymisestä. Mutta oliko ihmiskunnan hiilidioksidin tuotanto näinä vuosina pienempi kuin edeltävinä tai seuraavina vuosina? Raportti sivuuttaa kokonaan sen mahdollisuuden, että viilenemisen takia hiilidioksidin pitoisuus aleni (viileneminen hidastaa lahoamista ja sitä kautta hiilidioksidin emittoitumista, kun taas lämpeneminen nopeuttaa sitä).

Kun väitetään, että hiilidioksidi poistuu hitaasti ilmasta, ei tällainen pitoisuuden ja lämpötilan hypähtely ole sopusoinnussa keskeisten väitteiden kanssa.

– Yhteys ihmisen toiminnan ja muutoksen alkamisen välillä on heikko, kun väitetään, että ihmiskunnan vähäinen fossiilienergian käyttö 1800-luvulla olisi sysännyt muutoksen liikkeelle. Ilmasto on alkanut lämmetä jo silloin kun ihmisiä on ollut vähän ja fossiilisten polttoaineiden käyttö on ollut vähäistä.

– Väitetään, että ilmasto on ollut hyvin vakaa ennen ihmisen aiheuttamaa lämpenemistä. Kuitenkin keskiajalla Grönlannissa on viljelty vehnää ja hoidettu karjaa, vaikka se nyt ei ole mahdollista. Keskiajan lämpökautta ilmastotieteessä pidetään paikallisena, tai korkeintaan mantereen kokoisena. Luotettavasti on voitu kuitenkin todeta, että Atlantin lisäksi myös sen molemmilla rannoilla on ollut vastaava lämpökausi, Euroopassa koko maanosan kokoinen. Myös koto-Suomessa on vallinnut keskiajalla nykyistä miellyttävämpi ilmasto satojen vuosien ajan. Tämä on voitu todeta puunlustotutkimuksen avulla.

Mutta kun voidaan luotettavasti todeta, että Australiassakin on ollut huomattavasti nykyistä lämpimämpää vuosina 800 – 1400 jKr. (Spannagelin luolamittaukset), niin väitteeltä paikallisesta lämpökaudesta putoaa pohja pois. Keskiajan lämpökauden kieltäminen on kuitenkin tarpeen jotta hiilidioksidin merkityksen voi asettaa syyksi nykyiseen vaatimattomaan lämpenemiseen.

Perustelu: ”emme tiedä muuta”
Jos ei etsi, ei voi löytääkään. Nykyilmastotieteen ongelma on mielestäni todellinen osoittamatta vaihtoehtoista syytä. Heittona voin kuitenkin tuoda esiin pari ”muuta syytä”:

Tarkastelusta puuttuu kokonaan arviointi siitä, mikä merkitys voi olla sillä, kun magneettinen pohjoisnapa on siirtynyt kuivalta maalta merelle. Magneettisen pohjoisnavan kohdalta planeettaan suuntautuu säteilyä, jossa on tehoa. Se välittyy johtumisen kautta planeetan meriin, kun taas kuiva maa on toiminut eristeenä.

Tulivuoritoiminnan osalta raportissa ei mainita että tulivuoritoiminnasta tapahtuu arviolta 95% merenpinnan alla, ja sen muutoksia ei tiedetä. On mahdollista, että tietämättämme esim. 1970-luvun paikkeilla olisi ollut keskimääräistä isompia purkauksia, joilla on ollut merta ja sen kautta ilmastoa lämmittävää vaikutusta. Merenalainen geoterminen lämpövuo on yksiselitteisesti ilmastoa lämmittävää ja sen arvon vaihtelu on mallinnuksissa oletettu nollaksi. Mannerlaattojen liikkeet vaikuttavat jopa hiilidioksidin pitoisuuden vaihteluun maapallolla (hiilivarantoja palaa ja kaasuja purkautuu tuliperäisen toiminnan kautta).

Selvittämättä on myös auringon säteilyn aallonpituuksien, aerosolien, pienhiukkasten ja otsonin määrien vaihteluiden merkitys ilmastoon.

Isotooppimittaukset
Väitteeseen, että isotoopit todistavat ihmisen suuren vaikutuksen ilmastoon on todettava seuraavaa: Mittaukset on tehty Alpeilla, keskellä Eurooppaa. Siis on valittu tiheimmin asuttu maanosa. Paikalliset päästöt voimalaitoksista, tehtaista ja liikenteestä näkyvät n. 10 ppm:n suuruisina piikkeinä. Keskimäärin ihmisen osuus näkyy noin 10 ppm:n osuutena 400:sta. Tämä siis keskellä Eurooppaa. Jos mitattaisiin jostakin muualta, joka paremmin vastaisi globaalia keskiarvoa, arvelisin pitoisuuden tästä vielä alenevan. Tai tehtäisiin mittaus jonain muuna ajankohtana kuin tammikuussa, jolloin Keski-Euroopassakin tarvitaan fossiilienergiaa lämmitykseen. Osa fossiilipolttoaineiden isotoopeista on kaiken lisäksi uskoakseni peräisin Italian tulivuorista, joten ei edes tämä ihmisen vaikutus ole kokonaan ihmisestä aiheutuvaa.

Vaikka tämä ihmisen osuus on jotenkuten mitattu tällä tutkimuksella ja saatu verraten vaatimattomia lukuja, siitä huolimatta annetaan edelleen ymmärtää, että ihmisen osuus olisi koko tuo 100 ppm:ää, minkä hiilidioksidipitoisuus on lisääntynyt esiteollisista ajoista alkaen.

Juustokupuajattelu
Pienelläkin ihmisen vaikutuksella hiilidioksidin määrään olisi merkitystä suljetussa järjestelmässä, juustokuvun alla, mutta kun ilmasto ei ole suljettu.

Ilmastotiede vetoaa edelleen Arrheniuksen kasvihuoneteoriaan, vaikka se kuuluu 1800-luvun tieteeseen, siihen aikaan jolloin uskottiin vielä flogistonin aiheuttavan palamista ja avaruuden olevan täynnä eetteriä.

Ilmastolla ei ole ainoatakaan fysiikan mukaista yhteistä ominaisuutta kasvihuoneen kanssa. Liikalämpö purkautuu öisin, napojen kautta ja talvisin. Lisämausteena hirmumyrskyt, joissa meriveden lämpö purkautuu suoraan avaruuteen.

Meri vs. ilmasto
Ilmaston kuvallisissa esityksissä aina esitetään maasta heijastuva säteily, jota hiilidioksidi blokkaa. Mutta suurin osa pallon pinnasta on merta. Lämpimillä leveysasteilla 95% mereen tulevasta säteilystä uppoaa mereen ja hiilidioksidille ei jää juuri mitään blokattavaa. Lämmennyt meri tuottaa itse oman vesihöyrynsä, jota on jopa satakertaisesti hiilidioksidia enemmän (sekä tehon että määrän suhteen).

Feedback-prosessi
Ilmastotieteen keskeinen nykyväite on, että hiilidioksidi aiheuttaa vesihöyryn lisääntymistä joka siten lisää hiilidioksidin vaatimatonta tehoa. Kun ainoa yhteys on lämpenemisen kautta, ei feedbackilläkään voi olla suurta merkitystä jos hiilidioksidi ei ole itsessään tehokasta.

Lopuksi
Omissa silmissäni hiilidioksidi on ilmastonmuutoksen aiheuttajana kevyesti perusteltu. Näyttää siltä, että tiedemaailmalle on palkitsevaa tuottaa uhkakuvia ainakin julkiseen keskusteluun, ja asioihin kevyemmin perehtyneet liioittelevat näkemyksiä lisää. Helsingin sanomia huolimattomasti lukemalla voisi luulla, että jopa Afrikan teiniraskaudet johtuvat ilmastonmuutoksesta.

Ongelmia syntyy, kun IPCC:n toimenkuva nojaa yksiselitteisesti siihen, että ihmisen osuus on selvitettävä. Tutkimusrahoitus ohjautuu ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta tukeviin tutkimuksiin. Vähäinen ei ole myöskään ryhmäpaine, tutkijat jotka yrittävät vähätellä ihmisen osuutta, ohjataan ilmastotieteen ulkopuolelle.

Vähintä mitä voisi tehdä, olisi edes puhua varovaisuusperiaatteesta kun varoja ilmastonmuutoksen estämiseen käytetään, eikä väittää, että ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos olisi todistettu tai että sitä koskaan voitaisiin todistaakaan.

Esko Karinen

Isotooppitukimuksesta: Continuous isotopic composition measurements of troposheric CO2 at Jungfrauhoch, Switzerland. Keskiajasta: J. P. Lunkka: Maapallon ilmastohistoria. Kasvihuoneilmiöstä: Gerlich, Tscheuschner, Falsification of The Atmospheric CO2 Greenhouse Effects Within the Frame of Physics. Ilmastomalleista: Prof. Jyrki Kauppinen, youtube.