Kivet kertovat – Toisinajattelija
Meillä on ollut harvinaisen elinvoimainen muinaisaika ja suorastaan loistelias esihistoria omine kuninkainemme. Merkkejä muinaisajasta voidaan helposti nähdä jos halutaan.
Valitettavasti esihistoriaamme ovat sotkeneet svekomaaniset tutkijat, jotka ovat pyrkineet osoittamaan kaiken hyvän tulleen Ruotsista. Kuitenkin, jos muinaishistoriasta puhutaan, Ruotsi on pikemminkin meille velkaa vaikutteista.
Muinaisaika on väliinputoaja, kun historia alkaa kirjoitetusta historiasta ja arkeologia tonkii vain ruukunsirpaleita. Maassamme ei ole ainoatakaan Suomeen keskittynyttä antropologia sen paremmin kuin muinaishistorioitsijaakaan. Edes suomalaisia riimukirjoituksia ei ole kunnolla tutkittu tai kerätty, tuohikirjeistä puhumattakaan. Kirjoittaa ja lukea on kyllä osattu pitkään ennen nykyistä lukutaito-käsitystä.
Jalkakivet
Jalkakiviä on metsissämme runsaasti. Tyypillisesti iso kivenlohkare on sijoitettu irti maasta kolmen pienemmän kiven varaan. Tyypillisesti nokkakivi on punainen (graniittia) ja taaemmat aluskivet harmaita. Nokka osoittaa tiettyyn suuntaan, yleensä lounaaseen tai osoittaa ns. ley-linjaa. Vaihtelu on suurta, jos ei ole ollut halutunlaista kiveä, on kelvannut hiukan toisenkinlainen.
Nyt voidaan ajatella että jään sulaessa jääkauden loppuessa kivi jää hassuun asentoon. Mutta ei näin hassuun asentoon ja ei toistuvasti. Nämä jalkakivet sijaitsevat myös tyypillisesti melko näkyvällä paikalla kuten muutkin alla mainittavat kivet.
Jalkakivien paino liikkuu useisssa tonneissa, joten ihan pelkän päähänpälkähdyksen nojalla niitä ei ole nosteltu. On pitänyt olla hyvää ravintoa, paljon vapaa-aikaa ja älliä, että kivi on saatu liikkumaan.
Kiikkukivet
Irtokiviä, vai pitäisikö sanoa siirtolohkareita löytyy maapallon pinnalta kaikkialta, siis myös sieltä, missä jääkautta ei ole koskaan ollut. Monasti muinaisihmiset ovat siirrelleet niitä ja muodostaneet niistä kiikkukiviä. Tällaista monen tonnin painoista kiveä voi heilutella sormenpäällään.
Kiikkukiviä tunnetaan Suomessa kymmeniä, monet niistä nykyisin tuhottuja.
Hattukivet
Monesti paikallisesti hyvin näkyvän kiven päälle on tuotu satoja kiloja painava hattukivi. Nämä hiukan poikkeavat muista siinä, että ne saattavat olla myöhempää perua, varsinkin saamelaiset ovat muokanneet seitojaan tällä tavoin. Seitakiven edustalla on usein pieni puolittainen kiviaitaus.
Pääkivet
Kalliomaalaukset on usein tehty pääkiveen. Kalliomaalauksia tutkittaessa olisikin syytä hiukan katsella ympärilleen, esim. Astuvansalmen maalaukset on tehty kasvoja muistuttavan kalliopinnan viereen.
Toteemikivet
Usein arkeologit mainitsevat että löytöpaikan, vanhan kylän lähellä on erikoisen muotoinen, ja esimerkiksi pystyssä sijaitseva kivi. Ehkä nämä kivet ovat joskus olleet maalattuja, esim. punavärillä, mutta sitä emme voi tietää.
Käräjäkivet
Voi olla, että ns. käräjäkivet ovat hyvin vanhaa perua ja tarkoitus ei ole ollut pitää niitä neuvottelupaikkoina. Ne voivat olla esim. aloitettuja ja keskenjätettyjä hautapaikan alustoja.
Lintu- ja kalakivet
Näkyvällä paikalla saattaa sijaita lintua tai kalaa muistuttava kivi. Tunnetaan myös kiekkokiviä, jotka ovat koholla maasta. Pöytäkiviä metsästäjät käyttävät tänäkin päivänä työpöytänään.
Töyräskivet
Hurjan painava kivi sijaitsee rinteessä ja sitä tukee pienempi kivi. Usein näkyvällä paikalla.
Jääkausi selittäjänä
Erikoisten kivimuodostelmien selittäjänä on jääkausi. Selitys on tosin heikko, sillä ei Grönlannin jäävirrassakaan ole kiviä. Grönlannin keskiosassa ei jäätikkö liiku, kun ei ole alamäkeä. Keskisen jäätikön alla on itse asiassa ihan koskematon maanpinta sammalineen kaikkineen, se tiedetään kun on porattu ja katsottu. Jäätikkö ei liiku itsestään, ei ole olemassa mitään jäätikköä liikuttavaa voimaa. Jäätikkö voi liikkua vain alamäkeen ja etelä ei ole alamäessä meihin nähden, joten miten jää olisi voinut siirtää siirtolohkareita?
Ley-linjat
Muinaisjäännökset sijaitsevat usein viivasuoralla linjalla. Stonehenge sijaitsee yhdellä ley-linjalla, jossa on useita kirkkoja (vanhat kirkot on melkein aina perustettu vanhoihin uhrilehtoihin tai muiden palvontapaikkojen päälle). Ley sanana ei merkitse muuta, kuin että Englannissa näissä vanhoissa paikannimissä on usein pääte -ley. Saksassa nämä tunnetaan nimellä Heilige Linien, pyhät linjat.
Suomessa on huomattu Lauhanvuorelta (Etelä-Suomen korkein paikka) lähtevän ley-linjan kolmeen eri suuntaan. Varsinais-Suomeen johtava kulkee useiden keskiaikaisten kirkkojen tai hautausmaiden läpi sekä ylittää muinaisaikaisen linnavuoren (linnavuorilla on saattanut olla merkitys kauppapaikkoina, ei yksinomaan sotateknisinä rakennelmina).
Muita anomalioita
Muita omituisuuksia ovat kivimuodostelmat, kuten kirkonlaattiaaksi nimetty tasainen kivimuodostelma, toisaalta kiviladelma, mikä on pisaran muotoinen.
Uudempaa kivitaidetta
Uudempaa kivityötä edustavat kuppikivet, joilla on mahdollisesti maanomistukseen liittyvää merkitystä. Sana kuppikunta saattaa olla yhteydessä kuppikiviin, sanojen etymologia kun voi olla hyvin vanhaa. Ns. miekanhiontakiviä, joiden viiltoa seuraamalla löytää ehkä toisen samanlaisen, on erityisesti Gotlannin seudulla paljon, mutta myös meillä.
Jatulintarhoja löytyy sieltä missä suomensukuisilla on ollut vaikutusta, Bjarmiasta idästä, aina Norjan rannikolle. Lännessä päin erityisen paljon Ruotsin Finnhedenissä, mutta aina Englannin itärannikkoa, Skotlantia ja Irlantia myöten. Jatulintarhoja on myös Virossa, mutta ei sellaisilla alueilla missä ei ole ollut suomalaisperäistä vaikutusta.
Joitakin jatulintarhoja on voitu ajoittaa, ja ne sijoittuvat ajanlaskun ensimmäisille vuosisadoille, ajalle ennen viikinkiaikaa. Tyypillinen selitys että ne olisi tehty nuorten seuraleikkejä varten, ei ole oikein uskottava. Kyse voi olla kauppapaikan merkistä, paikasta missä vallitsee kaupparauha. Ns. lapinrauniot, erityislaatuiset kivikasat, ajoittuvat samaan aikaan kuin jatulintarhat.
Kun Sipoon keskiaikaisen kivikirkon vieressä on jatulintarha, saattaakin olla niin, että se jatulintarha onkin se vanhempi näistä.
Esko Karinen
Perustuu Jukka Niemisen kirjaan Vaiettu muinaisuus.