Kivikirkot kertovat – Toisinajattelija
Keskiaikaiset kivikirkot ansaitsevat oman tarinansa. Näitä kirkkoja on paljon ja ne on rakennettu varsin lyhyen ajan sisällä.
Näkökulmaa kivikirkkoihimme antaa vertailu Helsingin tunnusmerkkiin, tuomiokirkkoon, joka on rakennettu keisarillisella määräyksellä. Siitä annettiin kokonaisurakka venäläiselle, Helsingissä asuneelle kauppiaalle. Kauppias tuotti muurarit Jaroslavista ja Helsingin tunnetuin rakennus on siten melkein puhtaasti venäläistä tekoa.
Nykyihmiset kai ajattelevat että julkinen valta on määrännyt kivikirkotkin rakennettaviksi. Mutta ei, kivikirkkojen tarina on toisenlainen.
Rakennuslupa ja arkkitehti
Seurakunnan edustajat ovat lähetystönä menneet pyytämään lupaa piispalta rakentaa kirkko. Rakennusmestarilla on ollut piirustukset ja kenties pienoismalli, mutta nämä ovat hävinneet noin 600 vuoden aikana. Edes rakennusmestarin/arkkitehdin henkilöllisyys ei useimmiten ole selvillä, kun tarkoitus ei ole ollut tuoda itseä esille, vaan palvella korkeaa tarkoitusta nöyryydellä. Rakennusmestarit ovat olleet etupäässä saksalaisia, se tiedetään. Saksalaisvaikutteet ovat meillä olleet muutenkin vahvoja, Turku on ollut Tukholmaa tärkeämpi kauppakumppani Hansaliitolle.
Piispa on myöntänyt rakennusluvan ja luvannut vihkiä kirkon, muutoinhan se ei edes olisi kirkko.
Rakentava organisaatio
Rakennustyöt on tehty paikallisella työvoimalla ja rasitus on perustunut manttaalijakoon. Rakennustarvikkeiden toimitukset ovat määräytyneet samalla perusteella.
Mestarin apuna on ollut tyypillisesti kolmisen muuraria paikallisten lisäksi.
Tilinpitoon on ollut tarvetta, ja niihin on käytetty puuliisteitä tai sauvoja, joihin on merkitty päivämäärät ja suoritukset. Tätä voisi pitää kansan kirjoitustaidon alkuna, paitsi että puuliisteitä, tuohia ja sauvoja (pulikoita) oli käytetty pitkään jo tätä ennenkin.
Valmistelevat työt
On tarvittu suuri määrä kiviä, joiden yksi sivu on lohkottu suurinpiirtein suoraksi. Osaisiko nykyihminen edes lohkoa kiviä alkeellisin välinein? Lisäksi pieniä kiilakiviä on tarvittu tukemaan isoja kiviä seinien valun aikana.
Tiiliä on tarvittu suuri määrä ikkunoiden ja ovien kamanoihin, päätykolmioihin ja holveihin. Tiilet on saatu vaivaamalla savea, laittamalla se muotteihin kuivumaan ja polttamalla tiilet. Tiilen poltto vaatii tarkkuutta, poltto ei saa jäädä kesken, toisaalta liian suuri kuumuus pilaa tiilet.
Laastin tekoon on tarvittu kalkkia, joka on poltettu. Kalkkia on usein jouduttu tuomaan kauempaa, vain muutaman kirkon lähellä on ollut kalkkivaroja. Hiekkaa on tietenkin myös tarvittu laastin teossa.
Suuri määrä järeää puutavaraa, sivut piilutettuna on tarvittu telineisiin ja kattoristikoihin. Lisäksi käsin sahattuja kattolautoja ja paanuja.
Keskikokoiseen kirkkoon menee noin 50 000 naulaa, jotka on taottu paikan päällä.
Katon tervaamiseen on varauduttu tervanpoltolla. Valmistelevat työt ovat vieneet tyypillisesti kolmisen työntäyteistä vuotta.
Rakennustyö
Päinvastoin kuin on ennen luultu, perustus käsinsovitetuista kivistä, kuorimuurin eli seinien muuraus tasakertaan, kattoristikot ja vesikatto on tehty yhden rakennuskauden aikana. Keväällä aloitettu kirkko on ollut syksyllä vesikatossa ja parhaimmassa tapauksessa vihitty käyttöönkin yhden vuoden aikana.
Seuraavassa rakennusvaiheessa on rakennettu hirsistä holvin tuki, ja muurattu holvi, sisäkatto, usein seuraavana vuonna. Kalkitusvaiheessa rakentajat ovat usein maalanneet primitiivisiä kuvia laastiin, vihkiristejä ym. Osassa kirkkoja on hyvinkin rajuja piirroksia paholaisista. Näitä on myöhemmin peitetty tai korvattu hienostuneemmilla kuvilla. Kirkko on kalkittu sisältä ja päältä valkoiseksi. Ulkopinnoissa nykyisin näkyviä kivipintoja rakentajat pitäisivät hoitamattomuutena.
Voimannäyte
Jotta tällainen ponnistus on ollut mahdollinen, elintason on pitänyt olla hyvä. Ravinnosta ei ole ollut puutetta ja sivistystason ja osaamisen on pitänyt olla korkeaa luokkaa. Motivaation on pitänyt olla suuri. Kirkot ovat osoitus talkoohengestä ja yhteen hiileen puhaltamisesta. Pakkotyöllä kun ei synny kuin sutta ja sekundaa.
Miten sitten kävikään
Rakennusaikaan keskiaikainen ilmasto oli hyvin suotuisa, selkeästi nykyistä lämpimämpi. Jatkossa ilmasto kuitenkin viileni ja alkoi olla katovuosia. Hovi Ruotsissa tarvitsi suuria verotuloja jotka kiristivät elämisen ehtoja. Sotaretkille tarvittiin miehiä, syntyi työvoimapulaa ja nälkää. Kuningas ryöstätti kirkkojen kulta- ja hopeaesineet uskonpuhdistuksen nimissä.
Kaksisataa vuotta kirkkojen rakentamisen jälkeen neljännes suomalaisista kuoli kolmen peräkkäisen katovuoden aiheuttamaan nälänhätään. Siinäpä sitä on ollut katastrofaalista ilmastonmuutosta. Tuolloinkin muutoksen uskottiin johtuvan ihmisestä, kuten nykyisinkin. 300 vuotta sitten ilmastonmuutoksen on uskottu aiheutuvan ihmisten tekemistä synneistä.
Rosling on väärässä
Nykyeliitin mielikirja on Hans Roslingin Faktojen maailma, jossa selitetään kaiken menevän aina vain parempaan suuntaan. Näinhän ei asia ole, vaan kehitys voi johtaa myös satoja vuosia kestävään alennustilaan. Yksi selvimmistä osoituksista on maisemassamme seisovat noin sata keskiaikaista kivikirkkoa, jotka ovat muistona ajasta, jolloin kaikki oli paremmin kuin seuraavina 400 vuotena.
Lähihistoriastakin löytyy todisteita siitä, miten musta joutsen (odottamaton muutos, Nicholas Talebin käyttämä termi) pilaa kaikki laskelmat ja trendit.
Nyky-yhteiskunnallemme suurin välitön uhka tulee siitä, että raunioitetaan hyvinvointiyhteiskunta näennäistieteeseen perustuvan ilmastouhkan nimissä. Sen lisäksi tulevaisuudessakin ihmiskuntaa odottaa nippu ylittämättömiä hankaluuksia, joista vain osan voimme aavistaa.
Kirkkoihin kohdistuu uusia uhkia kaikkien näiden satojen vuosien jälkeen. Holtittomat juopot, satanistit ja eräiden uskontojen edustajat näkisivät mieluusti nämä kirkot liekeissä.
Jälkipolvi, riipaise lakki päästä kunnioituksesta menneitä sukupolvia kohtaan vieraillessasi näissä kadonneen ajan monumenteissa.
Esko Karinen
Lähde: Markus Hiekkanen, Suomen kivikirkot keskiajalla.