Mauri Åhlberg – professori eläkkeellä
Professorille työ on usein elämäntapa, jossa työ ja vapaa-aika limittyvät. Tämä pätee myös kannelmäkeläiseen Mauri Åhlbergiin. Kaikille tuttu toteamus ’tieto lisää tuskaa’ pitänee paikkansa, mutta tieto myös vapauttaa. Tutkijalle ominaiseen tapaan Maurilla on sisäsyntyinen tarve löytää selitys, mistä tahansa asiasta innostuessaan. Emeritusprofessori elää kuten opettaa. Hänen mukaansa hyvän elämän edellytyksiä ovat hyvä ympäristö, kestävä kehitys ja jatkuva oppiminen.
TYÖLÄISTAUSTAINEN MAURI on paljasjalkainen helsinkiläinen. Isäkin oli kotoisin Helsingistä, mutta nuoruudessaan asui myös Tuusulassa. Isän äiti oli tiettävästi kotoisin Nurmijärveltä. Äiti syntyi Kalajoella. Mauri lapsuudenkoti oli Kallion Kirstinkadulla. Se on nykyään osa työläismuseota. Perhe eli vaatimattomasti. Kirjojen lukeminen oli tärkeä ajanviete niin Maurille kuin veljelle ja sisarellekin. Puutarhanhoito perheen kesämökillä oli nuorelle pojalle mieluista puuhaa. Ehkä jo tuolloin istutettiin siemen tulevalle uravalinnalle. Mauri on perheen lapsista ainoa akateemiselle uralle päätynyt.
Kannelmäessä Mauri on asunut vuodesta 1982 lähtien. Asuinpaikan valintaan hän on ollut täysin tyytyväinen. Keskustaan on lyhyt matka ja luontokin on lähellä.
Oppiminen palkitsee sisäisesti
Avioliiton lisäksi jatkuva oppiminen tuottaa hänelle suurta mielihyvää. ”Se on elämän arvokkaimpia asioita” Mauri toteaa. Maurille oppiminen tuotti jo kouluaikoina suurta mielihyvää. Vaihtoehtoja tulevaksi ammatiksi oli laidasta laitaan. Mauri harkitsi mm. papin ja lääkärin ammattia. Lopulta hän päätyi opiskelemaan Helsingin yliopistoon biologiaa ja maantiedettä, josta hän valmistui biologian ja maantieteen opettajaksi. Koulussa opettajan työtä hän teki uransa alkuvuodet.
Yliopistoon töihin Mauri päätyi 70-luvun alkupuoliskolla.
”Jatkuva oppiminen on elämän arvokkaimpia asioita” Mauri toteaa.
Elämä vie ja tuo
Professorin yksityiselämä ei ole sujunut ilman menetyksiä ja pettymyksiä. Hän on kokenut useasti hylätyksi tulemisen tunnetta. Vaikeissa elämäntilanteissa Mauri on hakeutunut aktiivisesti terapiaan ja korostaakin terapian tärkeyttä. ”On tärkeää oppia puhumaan terveyttä edistä västi”, Mauri toteaa. ”Saattaa aikakin parantaa, mutta jos haluaa ihmisenä kehittyä ja on mahdollista päästä terapiaan, niin se kannattaa käyttää hyväksi”, Mauri neuvoo.
Ensimmäinen avioliitto päättyi eroon ja toinen vaimo kuoli vuonna 2009 vakavan sairauden murtamana kolmen vuoden taistelun jälkeen. Vuodet vaimon sairauden kanssa olivat raskaita myös Maurille, sillä hän joutui voimattomana seuraamaan aviopuolisonsa asteittaista kuihtumista. Vaikka tuska oli suuri, niin Maurin oli myös kohdattava se tosiasia, että mitä jää jäljelle vaimon kuoltua. Voimat olivat lopussa ja hän tunsi itsensä masentuneeksi.
Uusi elämä ja kukkiva omenapuu
Voimakas ajatus siitä, että hän tarvitsee ihmisen, jonka lähellä on hyvä olla ja jonka kanssa pystyy puhumaan, kantoi Mauria eteenpäin. Yksin jäätyään Mauri ei voinut olla ottamatta yhteyttä naiseen, joka etsi Aurinkomatkojen keskustelupalstalla matkaseuraa.
”Tottakai minä googletin heti, että mikäs mies tämä on”, juukalainen Marja kertoo. ”Huomatessani, että kyseessä on Helsingin yliopiston professori, menin hämilleni”.
Ensimmäisille treffeille Marja lähti jännittyneenä. Hän mietti kovasti mitä yhteistä puhuttavaa heillä voisi olla ja miten hänen olisi syytä pukeutua. Jännitys osoittautui turhaksi. Marja sai todeta olevansa ylipuettu ja professorikin oli varsin helposti lähestyttävissä. ”En jaksanut oikein ihmeellisemmin pukeutua, mutta mahdollisimman hyvän ravintolan valitsin tapaamispaikaksi”, Mauri toteaa. Ruokailupaikkana oli viehättävä Omenapuu-ravintola. ”Ilta sujui rauhallisissa merkeissä. Syötiin ja jutusteltiin”, molemmat toteavat ensimmäistä yhteistä iltaansa muistellessaan. Jo ensimmäisellä tapaamisella Mauri teki selväksi, että etsii loppuelämänsä ihmistä.
Seuraavana keväänä pariskunta istutti kolme omenapuuta Marjan kotitilalle Pohjois-Karjalaan. Marja oli luvannut vastata kosintaan myönteisesti, kun yksikin omenapuista kukkii. Häitä vietettiin kahden vuoden kuluttua.
Mielihyvän lähteitä
”Yksin en pysy terveenä. Etsin ja löysin ihmisen, jonka lähellä on hyvä olla. Toinen ihminen voi toki myös sairastuttaa. Siksi täytyy olla riittävän terve ihminen lähellä ”, Mauri kiteyttää. Hänen mukaansa hyvä elämä koostuu useasta mielihyvän lähteestä. Ensiarvoisen tärkeää on läheinen ihmissuhde sekä jatkuva oppiminen. Arvokkaan oppimisen edistäminen on Maurille yksi tärkeimmistä mielihyvän lähteistä. Myös luonto ja Marjan mukana tullut Emma koira kuuluvat olennaisena osana Maurin käsitykseen hyvästä elämästä. ”Ensin tulee itsestään pitää huolta, jotta voi kenestäkään muusta pitää huolta”, hän muistuttaa.
Maurille rakkaudessa olennainen pointti on, että toisen lähellä on hyvä olla ja että puolisoilla on avoin ja rehellinen keskusteluyhteys.
Elämää akselilla Juuka-Kannelmäki-muu maailma
Mauri ja Marja ovat siinä suhteessa onnekkaita, että heillä on mahdollisuus yhdistää kaksi asuinmuotoa. Marja on juuri saanut työpaikan Helsingistä ja täällä vietetäänkin nyt työntäyteistä arkea. Molemmat ovat varsin aktiivisia ja nauttivat suunnattomasti pääkaupunkiseudun kulttuuritarjonnasta ja harrastusmahdollisuuksista. Juuan kunnassa sijaitsevasta kodista he eivät kuitenkaan missään tapauksessa aio luopua. Vanha navetta on remontoitu Maurin työtilaksi ja sinne on myös arkistoitu emeritusprofessorin elämäntyön jatkumisen edellytyksenä oleva ”ulkoinen muisti”.
Aivan alusta lähtien Mauria ja Marjaa ovat yhdistäneet luonto ja matkailu. Yhdessä on Maurin työmatkoilla käyty mm. Australiassa, Intiassa, Kanadassa ja Dominikaanisessa tasavallassa.
Matkustaminen tuo vastapainoa arjen keskelle ja on oiva mielihyvän lähde. Elämysten ja kokemusten jakaminen toisen kanssa on mitä suurin nautinto.
Juuassa pariskunta viljelee ja hellii Marjan omistamaa maata asiantuntevalla otteella. Maurilla on selvä suunnitelma läheisen pellon muokkaamiseksi. Hän aikoo muuttaa sen kauniiksi, luonnonmukaiseksi englantilaistyyliseksi puutarhaksi. ”Vaimo yrittää koko ajan tyrkyttää koneita, mutta minun välineeni on lapio ja harava”, Mauri naurahtaa. Ahkera urakointi puutarhassa onkin jo tuottanut satoa. Mm. vähäravinteista kasvualustaa vaativista tyrneistä on tullut satoa aika tavalla.
Kestävä kehitys
Maurille kestävä kehitys on korkein arvo, koska se hänelle tarkoittaa elämän jatkumista. ”Ilman elämää ei ole mitään muita arvoja.” Maurin elinikäinen kiinnostus kasveihin ja muuhun elävään luontoon konkretisoituu LuontoPortti-verkkosivustossa, jonka kehittämisessä hän on ollut mukana alusta alkaen. Sivusto hyödyttää kaikkia elävästä luonnosta kiinnostuneita. Sen avulla voi ilmaiseksi tunnistaa mm. luonnonkukkia, päiväperhosia, lintuja, sieniä.
Mauri toimii sivuston tutkimusja kehittämisjohtajana ja pitää yllä yhteyksiä yliopistoon. Tavoitteena olisi saada LuontoPortista julkinen palvelu, joka olisi kirjaston tavoin kaikkien käytettävissä. Tällöin siitä voisi tulla maailmanlaajuinen sosiaalinen innovaatio. Ajatuksena on, että jokainen yhteisö voisi lisensoida patentoidun lajintunnistamismenetelmän ja perustaa omalle alueelleen paikallisen LuontoPortin ja kehittää sitä eteenpäin.
Mauri puhuu innostavasti Facebookista ja siitä, kuinka se mahdollistaa koko ihmiskunnan oppimisen. Ihmiskunnalla on suunnattomat ongelmat, kuten ilmaston liian nopea ja voimakas muutos sekä biodiversiteetin (elävän luonnon monimuotoisuuden) väheneminen. Mutta toisaalta on rakennettu internet, suurin ihmiskunnan rakentama infrastruktuuri, joka mahdollistaa sosiaalisen median, erityisesti Facebookin avulla. Ennen jokainen maailman ihminen oli kuuden kädenpuristuksen päässä toisistaan. Nykyään Facebookin jälkeen se on supistunut suuruusluokaltaan neljään kädenpuristukseen.
Suomen luonnossa on paljon ilmaista ruokaa
”Ympäristönsuojeluun liittyvät ongelmat ovat usein myös paikallisia, eri alueilla ja eri yhteisöissä ongelmat saattavat olla hyvinkin erilaisia”, Mauri muistuttaa. Olennainen tekijä eliöiden monimuotoisuuden suojelussa on, että jokainen suojelee omaa paikallista ympäristöä ja käyttää sitä kestävästi.
”Ihan turha valittaa, että ruoka on kallista, kun sitä saa ilmaiseksi omasta lähiluonnosta”, hän täsmentää ja mainitsee samaan hengenvetoon esimerkkeinä nokkosen, vuohenputken ja osmankäämin, joista saa valmistettua herkullista ruokaa. Idea ekologisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta kestävästä kehityksestä on luettavissa Maurin tutkimuksista 1990- luvun alkupuolelta lähtien. Esimerkiksi ”On hyvä, että säästää energiaa, mutta ei kannata säästää itseään kuoliaaksi”, Mauri sanoo.
Yliopistossa pitkän uran tehnyt emeritusprofessori olisi tietysti halunnut jatkaa täysipainoisesti työntekoa aina hamaan tulevaisuuteen asti. ”Kyllä mä koen, että mut pakotettiin vanhuuseläkkeelle. Tämä on kyllä ikärasistiyhteiskunta”, tänä vuonna 70-vuotta täyttävä Mauri tiivistää tuntojaan. Vuodenvaihteessa eläkkeelle ”pakotettu” emeritusprofessori jatkaa yhä väitöskirjojen ohjausta. Myös työpöytä ja työkone sekä sähköposti pysyvät tukevasti yliopistolla ainakin seuraavat kolme vuotta.
Teksti Nina Eriksson
Kuvat Jauri Varvikko