Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Pääsiäisen numeron teemana on perinteisesti ollut ruoka ja juoma. Olemme yleensä esitelleet alueemme eri ravintoloita ja niiden tarjontaa. Nyt korona tekee siitä mahdotonta, koska suuri osa alueemme ravintoloista on koronamääräyksistä johtuen joko kokonaan kiinni tai sitten ne tarjoilevat vain nouto- ja toimitusruokaa. Esittelimme viime vuonna tähän samaan aikaan alueemme nouto- ja tilausruokapaikkoja. Lista on pysynyt lähes samana.

Muutoksena viime vuoden tilausruokiin voi mainita sen, että kotiruokalounas on selvästi yleistynyt a’la carten rinnalla. Viime vuonna ruokaa tilattiin ja kuljetettiin koteihin monin eri tavoin. Nyt Woltin ja Foodoran ruoankuljetusyhtiöt ja niiden mobiilisovellukset ovat ottaneet markkinat hallintaansa. Ruoankuljetusyhtiöt välittävät myös kauppojen ja itse valmistettavia ateriakokonaisuuksia myyvien liikkeiden ruokakasseja.

Ruoka voi tulla kotiisi monella eri tavalla. Voit itse soittaa ja hakea, pyytää liikettä toimittamaan tai käyttää tilaus- ja välityspalvelua. Jos suositte valmisruokaa ja valmiiksi suunniteltuja menuja, suosittelen käyttämään lähikauppojen ja lähiravintoloiden palveluja. He tarvitsevat eniten tukeanne.

Olen huono ostamaan mitään valmista. Pidän ruoanlaitosta ja suosin perinteisiä raaka-aineita. Sekoitan helposti eri alueiden keittiöitä ja maustemaailmoja. En tunne huonoa omatuntoa, jos sekoitan italialaiseen ruokaan intialaisia mausteita. Kurkuma, jeera ja inkivääri sopivat mainiosti Välimeren yrttien ja kanelin rinnalle. Pizzan sijaan saatan leipoa georgialaisen hatsapurin tai paistaa tikka masalan rinnalle suomalaisen kaalilaatikon. Suomalaisen jauhelihapihvin maustan helposti kreikkalaisittain tai arabialaisittain ja syön sen suolakurkkujen, punajuurien ja itse tehdyn hummuksen tai tsatsikin kera.

Korona-aika on laajentanut ainakin minun tajuntaani ruoan suhteen. Olen tajunnut, että vain muutamaa perusraaka-ainetta sekoittamalla saa lukemattoman reseptikirjon. Pidin ennen ruokalajit tiukasti omissa lokeroissaan. Nyt ne sekoittuvat iloisesti keskenään, eikä ruoanlaitto maksa yhtään sen enempää kuin ennenkään.

Parhaimmat ruoat ovat itse asiassa hyvin yksinkertaisia. Ne koostuvat lihasta tai kalasta, jogurtista tai kermasta, juustosta, peruskasviksista, kuten tomaatista, sipulista, paprikasta, kurkusta, punajuurista ja kaalista sekä mausteista. En arkisin välitä perunasta ja pyrin välttelemään vehnäjauhoja. Joskus teen lisukkeeksi riisiä, mutta harvemmin.

Kauppojen liian suuret valikoimat saavat minut hermostumaan. En ymmärrä, miksi olutta pitää olla kymmeniä eri merkkejä tai miksi punaviinit pitäisi tuntea kuin oman kirjahyllyn kirjat. Salaatti on salaattia ja tuontihedelmät jätän muille. Poimin itselleni niitä tuotteita, joita on syöty ja valmistettu satoja, jollei jopa tuhansia vuosia. En kaipaa jalostettuja raakaelintarvikkeita.

Lähden mukaan muotiruokiin vain raaka-aineiden helpon saatavuuden ja hinnan kautta. Vältän kalliita puolivalmiita tai valmiita erikoistuotteita ja poimin kaupasta mukaani kilohinnaltaan sopivimmat. Juustoja voisi minun puolestani olla kaupassa vähemmänkin. En pistä juustotarjotinta vastaan, mutta niiden kanssa hifistely kuuluu samaan sarjaan oluen ja punaviinien kanssa.

Ruokailun merkitys on viime vuosina muuttunut. Siitä on tullut entistä enemmän elintasoa osoittava tekijä. Historiassa vain hallitsijoilla oli mahdollista järjestää useiden ruokalajien bakkanaaleja. Tavallinen kansa pystyi tarjoamaan useista ruokalajeista koostuvia illanistujaisia pari kertaa vuodessa. Tästä syystä niitä osattiin myös arvostaa ja itse tapahtumalle annettiin suuri sosiaalinen arvo. Nyt suuri valikoima tarkoittaa lähinnä sitä, että jokainen voi syödä mitä haluaa ja dippailla eri vaihtoehtoja.

Ruoka on rikkaus, jota ei nykyään osata arvostaa. Kun valikoima on liian suuri, ei oikein mikään kelpaa tai ruokiin kyllästytään nopeasti. Tämä koskee ruoan lisäksi kaikkia muitakin markkinoilla olevia tuotteita. Olemme muuttuneet vaativiksi kuluttajiksi. Siksi tuottajat ja kaupat työntävät markkinoille entistä enemmän erilaisia tuotteita. Vaativuudella on tietysti hintansa, mikä tarkoittaa sitä, että tuotteet osataan hinnoitella sen mukaan.

Joskus kannattaa pysähtyä miettimään, mitä oma viikon menu pitää sisällään. Mitä siis minä söin pääsiäisenä? Naapuritilan isännän kanssa teurastamaani lammasta, jonka marinoin punaviinissä, valkosipulissa ja yrteissä ja valkosipuliperunoita, samalla tavalla hankittua karitsan ulkofileetä ja kaalilaatikkoa, takassa loimutettua lohta hiillosperunoilla, juustofondueta valkoviinissä ja salaattia. Fondueta varten ostamani Pirkan Le Gruyere AOP lähes pilasi kalleudellaan iloni. Olisi pitänyt ostaa cheddaria… Noh, kerrankos sitä…

Jauri Varvikko
jauri.varvikko@eepinen.fi