Pääkirjoitus – Terveys, identiteetti ja globaalit ongelmat
Lähes päivittäin saa lukea nuorten henkisistä ongelmista. Jos neljännesvuosisata sitten vain yksittäisillä nuorilla oli psyykkisiä ongelmia, niin nykyään jo joka kolmannella. Jos aiemmin häiriöiden syitä lähdettiin hakemaan kotoa, niin nykyisin niiden katsotaan olevan moninaisempia.
Nuorten psykiatristen häiriöiden diagnoosien määrä on kasvanut reilun 10 vuoden aikana yli 50%. On jo tavanomaista, että lähes kolmanneksella nuorista on jonkinlainen diagnoosi, joka joudutaan ottamaan huomioon niin koulunkäynnissä kuin opiskelupaikoilla.
Tutkimusten mukaan mielenterveyshäiriöt eivät ole kuitenkaan lisääntyneet hälyttävästi, vaan kyse on niihin viittaavista oireista. Oireet voivat olla masentuneisuutta, ahdistuneisuutta tai uupumista. Monilla on syömiseen liittyviä ongelmia. Oireet muuttuvat häiriöksi, jos ne kestävät useita vuosia ja häiritsevät jokapäiväistä elämää pidemmän aikaa.
On aivan luonnollista, että ihminen tuntee välillä masentuneisuutta tai ahdistusta, mutta nämä oireet eivät vaadi välitöntä hoitoa. Onkin todennäköistä, että nykyään on yleisempää tuoda tunteet esiin. Aiemmin niitä piiloteltiin tai ne eivät häirinneet opiskelua tai työntekoa samassa määrin. Meille asetetut vaatimukset ja odotukset ovat saattaneet kasvaa. Apua haetaan nyt herkemmin.
Emme elä enää siinä kapeassa maailmassa kuin ennen. Työmarkkinoille ei mennä tuosta vain. Vaaditaan tiukkaa opiskelua ja suorituksia. Vaikka meillä on erilaisia julkisia verkostoja, ei toivotun työn ja asunnon löytäminen ole itsestäänselvyys. Enää ei rynnätä suoraan avioliittoon, joten yksinasuminen ja yksinäisyys ovat yleistä. Pysyvää parisuhdetta on vaikea löytää.
Jos nuoret seurasivat ennen vanhempiensa polkuja, tekevät he nykyisin itsenäisiä päätöksiä. Roolimallit ovat kadonneet ja itsenäistyminen tapahtuu omavalintaisesti. Muotin ulkopuolella oleminen vaatii vahvaa identiteettiä, mutta sen hakeminen tuntuu olevan monelle vaikeaa. Omaa paikkaa ei meinata löytää. Syntyy näköalattomuutta.
Kun nuoren yksilön aikuistumiseen, joka on itsessäänkin stressaavaa, lisätään globaali ongelmakirjo: ilmastonmuutos, pandemia, sodat, hajonneet sosiaaliset verkostot, yhtenäiskulttuurin katoaminen, ydinperheen puuttuminen, juurettomuus ym., ollaan haasteiden edessä. Ei ihme, että tulee pahoinvointia.
Vietämme yhä enemmän aikaa sosiaalisessa mediassa, josta eri ongelmat ja epätodelliset mallit tulevat vyöryn lailla syliin ja asetumme kriisien keskelle, vaikka ne eivät meitä suoraan koskettaisikaan. Syntyy kysymys, mitä minä voin tehdä maapallon ja muiden pelastamiseksi? Kuka minä olen? Mitä minun pitää tehdä?
Emme kykene tekemään paljoakaan, joten monet ryhtyvät kontrolloimaan elämäänsä, syömistään, kulutustaan ja käyttäytymistään. Maailmalta vyöryvät viestit ja tendenssit laittavat meidät asettamaan vaatimuksia itsellemme, jolloin ne kasvavat liian suuriksi. Seurauksena on psyykkisiä ja terveydellisiä vaivoja.
Nyky-yhteiskunnan hektisyys on myös yksi ongelmista. Meidän pitäisi oppia päästämään välillä irti ja tunnustaa, että emme pysty kaikkea hallitsemaan, eikä ole tarpeenkaan. Kelpaat juuri sellaisena kuin olet.
Jauri Varvikko
jauri.varvikko@eepinen.fi