Pääsiäissaaren tuho: Käykö maapallolle samoin? – Toisinajattelija
Usein esitetään maapallon tilanne samanlaisena kuin Pääsiäissaaren kohtalo.
Ihminen pilaa kaiken ahneudellaan. Myös sodat ja konfliktit selittyvät ihmiskunnan synnynnäisellä kelvottomuudella. Loistava esimerkki tuhosta on ollut Pääsiäissaaret ja on suosittua vetää yhtäläisyysmerkit siten että maapallon väestön kohtalo tulee olemaan yhtä synkkä kuin Pääsiäissaarella.
Asutushistoria; vanha versio
Noin sata henkilöä on rantautunut saarelle noin vuonna 300 – 900. Sen jälkeen puusto on hävinnyt, on ollut sotia, iso asujaimisto, noin 15 000, on pienentynyt murto-osaansa, on esiintynyt vihollisuuksia aina kannibalismiin saakka. Puusto on hävitetty ja saarten elinkelpoisuus on turmeltunut.
Ihmislajia on vaivannut hulluus, ovat pilanneet luonnon rakentamalla mielenvikaisen suuren määrän kivipäitä, moaita, resurssinsa kivipäiden rakentamiseen tuhlaten.
Puut on kaadettu kun on tarvittu tukkeja, joiden varassa kivipäitä on siirretty.
Vanha teoria on perustunut siihen mitä löytöretkeilijä Routledgelle on vuonna 1914 kerrottu pitkäkorvista ja sisällissodista.
Asutushistoria; uusi versio
Asutus on tapahtunut vasta noin vuonna 1100. Ihmisten mukana on tullut rotta (rattus exulans, polynesian rotta), joka on lisääntynyt ja syönyt puiden siemenet sitä mukaa kuin niitä on putoillut. Puut ovat kokeneet hiljaisen vähenemisen. Puiden väheneminen on vapauttanut maata maanviljelykselle, eikä saarella ole ollut pulaa ruoasta koko aikana.
Samoja tukkeja on voitu käyttää kivipäiden siirtoon. Metsän hävittämisessa ei olisi ollut mitään mieltä. Puita on käytetty myös kanoottien rakenteluun ja mahlan takia.
Tosiasiassa kivipäitä on tehty vain pari vuodessa ja lähinnä sen tähden kun väellä on ollut rajattomasti vapaata aikaa eikä oikeastaan juuri muutakaan tekemistä.
Teoriat liikaväestöstä ja sodista ovat yksiselitteisesti virheellisiä. Väestö on hitaasti kasvanut noin sadasta löytämisen aikaiseen noin kahteen tuhanteen ilman romahduksia. Talonpohjat ovat luonnollisia jäänteitä eikä kaikki talot ole olleet koskaan yhtä aikaa käytössä.
Saaren mata´at, teroitetut kivet ovat enemmänkin keittiöveitsiä kuin sota-aseita. (Osa väärästä mielleyhtymästä voi selittyä sillä että mata on tappaa espanjaksi).
Vanhoissa luissa ei ole todettu merkkejä väkivallasta.
Puiden häviäminen ei ole johtanut merkittävään eroosioon.
Väestötuho toteutui tuotujen sairauksien muodossa ja lopullinen niitti oli kun saarelaiset rahdattiin pakkotyöhön salpietarikaivoksille.
Kivipäiden rappio
Kivipäiden rakentamiskulttuuri on loppunut ensimmäisten laivojen tuloon. Kivipääkulttuurin on korvannut laivakultti, rahtikultti, missä laivat ovat tulleet palvomisen kohteiksi. Ne ovat tuoneet kansalle mielenkiintoisia esineitä. Kivipäiden sijasta saarelaiset alkoivat rakentaa veneiden muotoisia kivikasoja.
Tyynen meren alueella tunnetaan toisaallakin cargo-kultti, jossa kansa odottaa että lentokoneet pudottavat taivaalta avustuslähetyksiä. Pääsiäissaaren kultti olisi sukua tälle.
Kun kivipäät eivät ole enää kiinnostaneet, niiden on annettu rappeutua, kaatuilla eikä niitä ole pidetty enää kunnossa. Vuonna 1914 ne ovat olleet kokonaan rappiolla. Jo Cookin käynnin aikaan ne olivat hoidotta ja osa niistä oli kaatuneina.
Uuden teorian synty
Uusi teoria on esitetty Rutger Bregmanin uutuuskirjassa Hyvän historia.
Korjattu teoria perustuu siihen mitä saaren ensimmäisenä löytänyt Jaakob Roggeveen oikeasti kirjoitti kohtaamisestaan. Saarelaiset olivat iloisia ja hyvässä kunnossa, suorastaan terveyden perikuvia kun heidät ensi kertaa kohdattiin.
Roggeveenin kirjoituksia alkoi tutkia Jan Boersema, ympäristöbiologi.
Selitys virheelliselle päätelmälle: ideologia
Osaselitys on muistitiedolla, muistitieto ei ole kovin luotettavaa. Mitä itse tietäisimme 1700-luvusta nykyään ilman kirjoitettuja lähteitä? (Taistelu pitkäkorvien kanssa on arveltu sijoittuneen vuoteen 1680). Ainoa pysyvä muistijälki meille on jäänyt Ison vihan tapahtumista Pohjanmaalla joka selittää edelleenkin alueen russofobiaa.
Tärkein selittävä tekijä virheelliselle päättelylle on ideologia. Hyväksymme helposti sen, että Ihmistä pidetään pahana olentona ja hyväksytään todisteet ihmisen ahneudesta ja kelvottomuudesta. Varsinkin vihreään ajatteluun taipuvaisiin tämän kaltainen todistelu uppoaa kuin kuuma veitsi voihin.
Todellinen uhka luonnolle
Tänään maapalloa uhkaa ihmistoiminta ennenkaikkea ilmastotoimien muodossa.
Suurin uhka luonnolle on uusiutuvan energian tuottaminen. Se tapahtuu metsiä ja viidakkoja hävittämällä palmuöljy- ja sokeriruokoviljelmien tieltä.
Toinen suuri uhka luonnolle on merikotkasilppurit eli tuulivoimalat sekä akkuteknologian esiinmarssi. On paradoksi että aikamme suurin luontotuho tulee aiheutumaan hyvistä aikomuksista.
Esko Karinen