Pesistä Vanhiksen kentällä
KaLPan ylväät vas. ylh. Milla Bäckman, Elisapetti Ylitalo, Tomi Heino, Ilkka Viinikanoja, Sari Raappana ja Janne Palo. Vas. alh. Timo Grönroos, Erika Wasenius ja Timo ’Pyrtsi’ Pyrrö.
Tanotorven toimittaja lupautui Kannelmäen LaakaPallon harjoituksiin.
Kopit ja lyönnit sujuivatkin yllättäen kuin pyörällä ajo.
Muutama viikko sitten sain kunnian verestää nuoruusaikaisia pesäpallomuistoja osallistuessani KaLPan, Kannelmäen LaakaPallon harjoituksiin Kaarelanraitin puukoulun kentällä. En ollut pitänyt pesäpallomailaa kädessäni sitten 80-luvun alkuvuosien. Epäröin jonkin aikaa, uskaltaisinko edes ottaa haastetta vastaan. Voisinhan nolata itseni perusteellisesti (sillä kyllähän näitä epäonnistumisia elämän varrella on ollut). Osuisinko palloon, saisinko kopin vai sähläisinkö muuten vaan?
Kentälle uskaltautumisen jälkeen paluuta ei ollut. Joukkueen jäsenten oma into oli niin mukaansatempaava. Kyseessä oli sekajoukkue. Näinhän oli koulussakin, kun yhdessä välitunneilla pelattiin. Välittömästi kun otin räpylän käteen pääsin niihin samoihin fiiliksiin kuin nuorena tyttönä. Ja eivät ne taidot vuosien varrella ihan täysin olleet ruostuneet.
Siinä sitä palloteltiin Timo ’Pyrtsi’ Pyrrön kanssa, joka kyllä varmaan kohteliaasti syötti helpohkoja koppeja. En tiedä voiko miestä kutsua jengin valmentajaksi, sen verran rento kaveri Pyrtsi oli, mutta otteet olivat ammattimaiset ja pian selvisi myös, että pesäpallon peluuta Timolla on takanaan lähes 30 vuotta. Lyöntitekniikkaakin oli turvallista palautella mieliin kun sai hyviä neuvoja. ”
Verraton joukkuepeli
Suomalaisten kansallispelinä tunnettu laji on kyllä vertaansa vailla. Kunto nousee parhaimmillaan aivan kuin huomaamatta pallon perässä ja pesältä pesälle joustessa. Ja jokaisen pelaajan omalla panoksella on merkitystä pelin onnistumisessa.
Kolmatta vuotta yhdessä pelaava KaLPan harrastejoukkue harjoittelee omalla viikkovuorollaan alkukeväästä aina lumen tuloon asti. Joukkueen paristakymmenestä jäsenestä osa on pelannut aiemmin ja osalla on kokemusta kouluajoilta.
Idea sai alkunsa joukkueen ilopilleristä Erika Waseniuksesta, joka oli aina haaveillut aloittavansa pesäpallon pelaamisen.
”Kun muut suunnittelivat kesän kynnyksellä festareille menoa, niin minä haaveilin pesäpallonpelaamisesta.” Erika kertoo innoissaan.
”Lenkkarit tulessa, rakkaudesta pesäpalloon”
Peli toi rakkauden
Pienestä porukasta liikkeelle lähtenyt idea laajeni, kun mukaan saatiin lisää lajista kiinnostuneita. Pieni mutka matkaan tuli, kun urheiluliikkeistä ei tuntunut löytyvän pesäpallovarusteita. Ratkaisu ongelmaan saatiin kesäksi pääkaupunkiseudulle muuttaneen Timo Pyrrön myötä.
”Pyrtsi tuli yhdeksi kesäksi ja toi varusteet mukanaan” Erika sanoo iloisena.
Timo toi varusteet, mutta myös rakkauden Erikan elämään. Parilla on nykyään kaksi lasta!
Lisää porukkaa mukaan
Joukkue kaipaa lisää uusia jäseniä. ”Tässä lajissa oppii ja kehittyy nopeasti. Ei pidä luovuttaa heti. Muutama kerta riittää alkuun pääsemisessä. Etukäteen ei tarvitse osata mitään.” Timo Pyrrö kannustaa.
”Tämä on yksi harrastuksistani. Pesäpallo on haasteellinen ja samalla kiva laji, jossa saa olla ulkona”, joukkueen seniori Timo Grönroos sanoo.
Joukkueen into ja iloinen asenne tarttui viileästä säästä huolimatta. Jokainen, joka haluaa hyvää mieltä, raitista ilmaa sekä hieman kehittävää haastetta iästä riippumatta, käykää katsomassa Kannelmäen Laakapallon harjoituksia puukoululla torstaisin klo 17.30. Muistakaa pukeutua verkkareihin, sillä ennen kuin huomaattekaan löydätte itsenne pelikentältä. Kyseessä ei ole sisäpiirijuttu. KaLPa kutsuu harjoituksiin mukaan lajin pariin kaikkia ikään ja taitoihin katsomatta.
Teksti Nina Eriksson
Kuvat Jauri Varvikko