Pulinat löysällä – Toisinajattelija
Kevään korvalla sitä alkaa katsella ulapalle. Tässäpä nyt hiukan merellistä sananrieskaa, vai pitäisikö sanoa laivakorppua.
Pulinat eli ahtimet voidaan päästää löysälle myötäiseen purjehdittaessa. Näitä tarvitaan vain vastaiseen purjehdittaessa. Ainakin tällä hetkellä hallituksesta riippumattomista syistä Suomen talous on tilapäisessä myötätuulessa.
Pulina kiristää raakapurjeen tuulenpuoleisen liesman ja se kiristetään niin lujaan kuin pystytään. Raakatakiloidussa purjelaivassa isonpurjeen ahtimen kiristykseen osallistuvat yleensä kaikki vapaat kädet.
Moderneissa veneissä ei ahtimia tarvita, sen sijaan monenmoisia muita köysiä. Parhaimmat köydet ovat nykyään yhtä lujia kuin vastaavanpaksuiset vaijerit. Uusia purjeitakin on keksitty, fathead-isot, 0-codet ja muodikkaimpana materiaalina merirosvomaisen mustat purjeet, hiilikuitua. Venymättömiä kuituja tarvitaan, jottei tuulen paine muuttaisi purjeen muotoa.
Kilpapurjeveneissä on tapahtunut suurta muutosta. Harvassa urheilumuodossa nopeudet ovat kasvaneet viisinkertaisiksi yhden miespolven aikana. Näin nyt kuitenkin on käynyt purjehduksessa, erityisesti maailman ympäri kilpailtaessa. Uudenaikainen purjevene alittaa Jules Vernen aikanaan asettaman 80 päivän tavoiteajan rutkalla marginaalilla. Nopein lienee katamaraani reilussa 40 päivässä, mutta yksirunkoisetkaan eivät jää montaakaan tuntia tuosta.
Jules Vernen aikaan 1800-luvulla nopeinkin purjelaiva olisi käyttänyt maapallon kiertoon parisataa päivää. Toinen asia on, ettei siihen aikaan mitään niin älytöntä kuin keskeytymätöntä ympäripurjehdusta olisi tehty. Ensimmäisessä yksinpurjehduskilpailussa ympärikierto kesti 312 päivää vuonna 1968/1969. Voittaja, Robin Knox-Johnson aateloitiin siitä hyvästä.
Seuraavassa hiukan katsomis- ja lukuehdotuksia purjehduksen makuun haluaville:
Kapina
On todellinen kulttuuriteko tuottaa nähtäväksi tämä puolidokumentti Areenaan. Sarja kuvaa 9:n miehen purjehdusta vuoden 1789 tapaan Tyynellä merellä Tofuan läheltä Timorille pienellä 7 metrin avoveneellä. Veneisilleen miehet joutuivat Bounty-laivassa tehdyn kapinan seurauksena, alkuperäisten tapahtumien mukaan.
Hienosti kuvattu seikkailu. Tosin alkuperäinen seikkailu on ollut vielä hurjempi. Jos yhdeksän miehen on vaikeaa mahtua veneeseen, on kapteeni Blighilla ollut huimaavat 18 miestä samankokoisessa pikkuveneessä. On ollut aivan uskomattoman taitava suoritus viedä ylilastattu vene 7000 kilometrin päähän avomeren ja riuttojen halki ilman merkittäviä henkilömenetyksiä.
All is Lost
Kapina-sarja on sitäkin kiinnostavampi, kun meitä on enimmäkseen rasitettu kelvottomilla tekeleillä, kuten purjehduselokuvalla All is Lost. Siinä vene törmää konttiin, joka tekee reiän veneeseen. Päinvastoin kuin todellisuudessa, purjehtijalla ei ole raposen kiirettä saada reikä paikattua tai vene kuivaksi.
Täysin epätodellista on lojua laivaväylän vieressä pelastuslautassa, etteivät laivat muka huomaisi. Kaikista idioottimaisuuksista suurimpia on siirtyä pelastuslauttaan, vaikka vene kelluu ja sen voisi tyhjentää vedestä. Purjehtija vieläpä sitoo lautan köydellä veneeseen ja menee nukkumaan. En suosittele, koska uppoava vene vetäisi myös lautan syvyyksiin.
Patrick O´Brien
Itse en pysty ollenkaan lukemaan purjehduskirjailija Patrick O´Brienin teoksia, koska niissä on niin paljon asiavirheitä. Jos yritän, vastaan tulee jo alkusivuilla rantatyrskyissä katkeava vene (puuvene ei katkea, se hajoaa laudoiksi mieluummin, lisäksi se kääntyy poikittain rantatyrskyissä), tai piissä makaava laiva, joka alkaakin purjehtia myötätuuleen myrskyn hellittäessä. Tosiasiassa purjealus kulkisi myötämyrskyssä vähennetyin purjein, ei olisi mitään järkeä pitää sitä makaamassa piissä odottamassa myrskyn laantumista.
O´Brienin elokuva Master and Commander: Maailman laidalla, on menevän näköinen seikkailu, joka ei ole aivan kauhean täynnä asiavirheitä. Tuohon aikaan alukset ovat olleet hoippuvia lehmiä, jotka lähinnä ajelehtivat paikasta toiseen. Elokuvan laivat purjehtivat aivan liian ripeästi, siihen nähden mikä on mahdollista, sekä tyynellä että tuulella.
Crash Boat Test
Jos haluaa tuntumaa, miltä veneessä todella tuntuu katastrofin sattuessa, suosittelen Yachting Monthlyn tekemää sarjaa, jonka löytää youtubessa.
Siinä veneeseen tehdään reikä ja katsotaan miten nopeasti se uppoaa ja miltä se näyttää veneen sisällä. Reiän teko muoviveneeseen oli yllättävän vaikeaa, siihen tarvittiin rälläkkää. Moukarilla ei päässyt rungon läpi. Vettä tulee nopeaan ja katastrofin tunne on voimakas, ei ollenkaan sellainen unelias kuin All is Lostissa.
Testisarjassa myös katkaistaan masto, tehdään hätäriki ja niin edelleen. Sarjassa toteutetaan kaikki mahdollinen epäonni, ja viimeisessä vuotanut kaasu räjäyttää veneen. Yksi kiinnostavimmista on kun kiepautetaan vene ympäri. Heilahdusvoima veneen ympärimenossa on niin suuri, että pienetkin irtoesineet voivat aiheuttaa vammoja. En olisi ajatellut, että joku irtotralli voisi leikata vaikka pään irti pahimmassa tapauksessa. Tämä koskee siis painokölillä varustettuja purjeveneitä, moottoriveneet eivät valitettavasti pääsääntöisesti nouse pystyyn kaaduttuaan.
Esko Karinen