Ukrainan tarina – Toisinajattelija
Aloitan viimeisestä tsaarista, Nikolai II:sta, jonka suostumuksella Ohrana, salainen poliisi laati Siionin viisaiden pöytäkirjat, väärennetyn dokumentin, joka oikeutti juutalaisvainoihin Venäjällä ja Ukrainassa. Juutalaisvainojen, pogromien johdosta länsimaihin pakeni runsaasti väkeä, ja iso osa nykyisestä länsieliitistä on tätä juurta. Muun muassa Hollywoodin elokuvamogulit ovat lähes yksinomaan tätä perua.
Joten ymmärrettävästi tsaarinvaltaa vastustaneessa kansanliikkeessä mutta erityisesti bolshevikeissä oli juutalaisten edustus merkittävä. Neuvostovaltion synnyn aikaan Ukrainassa käytiin pitkällisiä taisteluja ja Neuvostovalta voitti. Tuolloin kolmannes ukrainalaisista oli juutalaisia ja jiddish oli yksi virallisista kielistä Ukrainassa.
Kansanmurhan I vaihe
Voiton jälkeen suoritettiin ensimmäinen puhdistus, jossa porvarit, papit ja kansallismielinen sivistyneistö hävitettiin. Teloitusten lisäksi ukrainalaisia kyyditettiin taigalle, Siperiaan, missä heidät yksinkertaisesti pudotettiin junasta keskellä ei-mitään ja kehotettiin pärjäilemään.
II vaihe, holodomor
Kun Neuvostovaltio oli vakiinnuttanut asemansa, alkoi kollektivisointi. Itsenäisten pienviljelijöiden (suurviljelijöistä oli jo päästy eroon) oli määrä järjestäytyä kolhooseiksi. Kun tämä pakolla toteuttiin, seurasi yleinen nälänhätä Neuvostoliitossa. Tuore neuvostovaltio oli erittäin riippuvainen siitä, että sai pidettyä toimitsijansa tyytyväisinä. Ratkaisuna ruokapulaan oli, että Ukraina tyhjennettiin ruokavaroista ja ne lähetettiin Venäjälle paikkaamaan vajetta vuosina 1932-33.
Kun ukrainalaiset maanviljelijät eivät kyenneet täyttämään kohtuuttoman korkeiksi asetettuja tuotantotavoitteita, heidät asetettiin mustalle listalle ja heiltä vietiin kaikki ruoka, aivan kaikki, vilja, siemenvilja ja eläimet. Jos jotain ei viitsitty ottaa, se sotkettiin kuraan tai tärveltiin muuten. Kätköjen löytämiseksi tehtiin tarkkaa työtä, käytettiin puikkoja ja tähystimiä ettei kätköjä missään olisi. Väestöä valvottiin, ettei missään ruokaa valmisteta. Kolhoosin peltoja valvottiin, ettei sieltä mitään oteta. Hautausmaillekin jouduttiin asettamaan vahdit, ettei ruumiita yritetä kaivaa ylös ravinnoksi.
Nälkäänäkevät raahautuivat kaupunkeihin, josta heidät kärrättiin pellolle, tai he kuolivat kaduille. Myös radanvarsilla oli kuolevia, toivossa että junasta heitettäisiin leipäpala. Junien ikkunoihin vedettiin häveliäästi verhot, etteivät matkustajat joutuisi katselemaan kuolevia.
Kaupunkilaisilla oli korttiannokset, joten nälänhätä, holodomor ei koskenut kaupunkilaisia. Ukrainan rajat suljettiin, jotteivät nälkää näkevät pääse siirtymään muualle Neuvostoliittoon.
Holodomor perustui Stalinin määräyksiin, mutta toteutuksesta vastasivat Lazar Kaganovitsh, Lavrenti Berija ja Genrih Jagoda, kaikki juutalaisia komissaareja. Jos vaakakuppiin olisi laitettava Hitlerin hirmuteot juutalaisia kohtaan, tai bolshevikkien hirmuteot ukrainalaista maaseutuväestöä kohtaan, sanoisin että sydämettömyydessä Ukrainan kärsimykset vievät voiton. Kansanmurha tapahtui kaiken kansan nähden, kaupunkien kaduilla kuoli nälkään lapsia ja aikuisia. Holodomorin kuolonuhrien määrän arviot vaihtelevat 3:n ja 10:n miljoonan välillä, mutta nykyarviot liikkuvat enimmäkseen 3,3 – 3,9 miljoonan välillä.
II maailmansota
Vain muutama vuosi holodomorin jälkeen Ukraina joutui uudelleen vainon ja kansanmurhan kohteeksi, nyt saksalaisten taholta. Jos saksalaiset olisivat käyttäneet hyväkseen vihaa bolshevikkeja kohtaan, Ukrainaa olisi ollut helppo hallita. Mutta saksalaiset suhtautuivat slaaveihin ali-ihmisinä, eivätkä antaneet mitään arvoa väestölle. Saksalaiset tuhosivat väestöä huolettomasti, ilman laskemisia, sekä ukrainalaisia että juutalaisia yhtä lailla. Näistä murhatöistä ei luotettavia lukuja ole, seitsemän miljoonaa uhria on yksi arvio, joista miljoona juutalaista.
Ukrainaa rasittivat tuohon aikaan myös neuvostopartisaanit, jotka suhtautuivat kielteisesti maanviljelijöihin ja joiden huolto perustui ruoan takavarikointiin. Ja kun venäläisissä oli paljon antisemitismiä, partisaanit usein kohtelivat juutalaisia samalla vihamielisyydellä kuin saksalaisetkin.
Vielä kerran
II maailmansota loppui aikanaan. Mutta Ukrainan kärsimykset eivät olleet vielä tuolloinkaan ohi. Neuvostoliitto piti tarpeellisena pitää uudet satelliittivaltiot tyytyväisenä ja tyhjensi vielä kerran Ukrainan viljalaarit, tällä kerralla uusien Itä-blokin valtioiden hyväksi vuosina 1946-1947, aiheuttaen vielä kerran nälänhädän Ukrainassa.
Ja vielä kerran vaino, nyt ns. kosmopoliitteja vastaan, mutta joka tosiasiassa oli juutalaisvaino, ja erityisesti juutalaislääkäreitä ja -insinöörejä vastaan. Tämän keskeytti Stalinin kuolema 1953.
Erityispiirteitä
Holodomorista ei ole tehty ainuttakaan draamallista elokuvaa, holokaustista sen sijaan väsyksiin saakka. Miten kurjaa onkaan ollut keskitysleireillä, kun taas kaduille kuolevat eivät kai ole kiinnostavaa katsottavaa. Tällä voi tosin olla jotain tekemistä sen kanssa, että elokuvateollisuudessa juutalaisilla on keskeinen asema.
Venäjänkään kannalta holodomoria ei ole haluttu pitää esillä, bolshevikit ovat olleet ahkeria vähättelemään asiaa.
Erikoinen piirre on sekin, että länsimaissa ei juurikaan ole ollut tietoa holodomorista. Keskeinen länsimainen reportteri, Walter Duranty, raportoi New York Timesille, ettei nälänhätää ole. Ja jos ihmisiä kuoleekin, se johtuu kulkutaudeista. Tämä jäi yleiseksi käsitykseksi länsimaissa.
Tänään
Ukraina on taas kerran joutunut Venäjän aggression uhriksi. Venäjän tukemat kapinalliset, joista iso osa on venäläisiä, taistelevat viidettä vuotta. Venäläiset sotilashautausmaat täyttyvät ”vapaaehtoisissa tehtävissä” kuolleista. Krim on vallattu ja miehitetty.
Asovan merellä kahakoidaan vastoin kaikkia kahdenvälisiä ja kansainvälisiä sopimuksia. Putin toteaa olevansa sodassa Ukrainan kanssa.
Lasken pääni Ukrainan koettelemusten edessä ja toivon, että kevät vielä koittaisi Ukrainalle. Ukrainan asia on meidän.
Esko Karinen
Lähteenä mm. Anne Applebaumin Punainen nälkä.