Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Vandaalit, johtajansa Geiserikin kanssa valloittivat Rooman vuonna 455. Päinvastoin kuin luullaan, vandaalit käyttäytyivät varsin siivosti. He tekivät paavi Leo I:n kanssa sopimuksen, jonka mukaan paikkoja ei rikottaisi, eikä oltaisi väkivaltaisia, otettaisiin vaan saaliina mitä löydetään ja jaksetaan kantaa.

Ostiaan, Rooman satamaan kerättiin ryöstötavaraa sen mukaan kuin saatiin kerättyä. Valitettavasti visigootit olivat jo hajottaneet paikat ja vieneet parhaat päältä jokunen vuosikymmen aikaisemmin, joten saalis ei ollut enää kovin kummoista.

Parhaammaksi saaliiksi ja ainoaksi varsinaisesti vandaaliseksi teoksi jäi pakanatemppelin katon purku, katto oli tehty kullatuista pronssilevyistä. Katto kierrätettiin sitten Karthagosssa koruiksi ja aseiksi.

Rooman ryöstöä ennen vandaalit olivat ylittäneet Reinin vuonna 406 ja siirtyneet sieltä etelään. Espanjan eteläisimmän maakunnan nimeksi on saattanut tuolloin tulla tulokkaiden nimen perusteella Vandalusia, jonka arabit ovat myöhemmin muuttaneet muotoon Al-Andalus.

Vandaalien silloinen valtakunta levisi nopeaan Afrikan pohjoisrannikkoa pitkin aina nykyisessä Tunisiassa sijaitsevaan Karthagoon saakka, josta ryöstöretki Roomaan tehtiin.

Liittymä suomalaisiin

Voisi ajatella, että Rooman ryöstö ei liity suomalaisiin mitenkään. Mutta, Ruotsin kuninkaan titteli kuului aina vuoteen 1973 siten, että todettuaan ensin itsensä Ruotsin kuninkaaksi, peräkaneettina oli ”..ja Vendien kuningas”. Latinaksi sama ”..Rex Vandalorum”.

Ihan varmaa ei ole, mitä tuolla on tarkoitettu, kun maininta on ollut kuninkaanvakuutuksessa satoja vuosia. Yksi vaihtoehto on, että kyse on toiveajattelusta, että vendit olisivat olleet baltteja, Liivin, Latvian ja Liettuan alueelta ja puolalaisia, ja kuningas olisi halunnut olla näiden hallitsija.

Toinen vaihtoehto on, että Suomen etelärannikolla on asunut sen verran vendejä, että on voitu katsoa asialliseksi käyttää nimitystä heidän takiaan.

Kaksi haaraa

Vendien/vandaalien liikehdintä on osa suuria kansainvaelluksia. Muuttohaluihin on saattanut olla vaikutusta muuttuneella ilmastollakin. Roomalainen lämpökausi oli päättynyt ja keskiajan lämpökausi ei ollut vielä alkanut.

Jos ilmasto oli viilentynyt, on tietysti ollut luontevaa suunnata etelään. Varsinkin talvisin Vandalusia ja Pohjois-Afrikan rannikko on ilmastoltaan miellyttävä.

Lisäksi on mahdollista, että osa vendeistä onkin ottanut kurssin pohjoiseen. On selvää, että Varsinais-Suomessa on vahvaa balttivaikutusta, senhän kuulee jo turun murteesta. Erityisen hanakkaa muuttoliike on saattanut olla Vantaan joen suuntaan. Tuolloin, samaten kuin monta sataa vuotta sen jälkeenkin, Vantaa on ollut aivan mahtava lohijoki.

Vedenpinta on ollut reilut viisi metriä nykyistä korkeammalla, joten veneillä on päästy aika lailla Malminkartanon pelloille saakka. Vantaan lasku-uomahan on ollut tuolloin läntisempi.

Paikannimillä, joita on erityisen paljon Suomessa tutkittu, on suuri pysyvyys. Paikannimet eivät hevin vaihdu. Turun saariston nimet noudattavat hyvin 1000 vuotta vanhaa rantalinjaa. Lahdeksi nimitetään paikkaa, joka on ollut peltoa jo useita satoja vuosia.

Pidän mahdollisena että Vantaa on saanut nimensä vendeistä. Myöhemmin Suomen etelärannikko tyhjeni asukkaista, kun ohikulkijoilla oli tapana kerätä orjia mukaansa myyntitarkoituksessa. Oli viisasta muuttaa hiukan sisämaahan päin. Rannikko jäi ulkoniityiksi, jonne olojen rauhoituttua, n. 500 vuotta myöhemmin oli ruotsalaismuuttajien helppo sijoittua.

Vendien muuttoliike on jatkunut mahdollisesti Vanajavedelle saakka, ja hyvällä mielikuvituksella voi tämänkin nimen ajatella pohjautuvan vendeihin/vandaaleihin.

Kuten jo aikaisemmin olen todennut, on harmillista, että esihistorian tutkimus on Suomessa aivan olematonta. Pelätäänkö että suomalaisten upea menneisyys paljastuisi?

Esko Karinen

Lähteenä mm. Koski-Rissanen-Tahvanainen: Hävityksen historiaa, Atena 2007.