Mätäjoen salaiset asukkaat

Peikkoakat tappelevat jälleen, repivät hiuksista tälleen. Vartija-Ola ratsullaan paikalle matkaa, mutta akat tappeluaan jatkaa. Tästä akoille putkareissu alkaa.
– Näyttelyssä kävi kiitettävästi väkeä ja se sai paljon kiitosta, iloitsee taiteilija Sirkka Kosunen.
Kannelmäessä aikanaan 13 vuotta asuneen taiteilijan “Peikkojen kesäpäivä Mätäjoen varrella” oli osa Mätäjoen varrelta – kuvataidenäyttelyä, joka päättyi kuun vaihteessa.
Asuessaan Kannelmäessä Sirkka vietti paljon aikaa nimenomaan Mätäjoella. Ei siis ole sattumaa, että näyttelyn peikot elävät juuri Mätäjoen varrella.
Kanneltalossa Peikkojen kesäpäivästä sai nauttia kulkemalla Peikon polkua pitkin. Polun varrella riittää iloa, juhlintaa, onnettomia rakkaustarinoita ja tragiikkaa. Koska peikot matkivat ihmisiä, niin samalla ne kertovat tarinaa ihmisen elämän iloista, suruista, pettymyksistä ja toivosta.
Maailmaa kiertänyt peikkomuori
Sirkka Kosunen on eläkkeellä oleva peikkomuori, joka on syntynyt Kuopion seudulla, mutta kiertänyt maailmaa Tampereen, Turun ja Kannelmäen kautta Etelä-Pohjanmaalle, Jalasjärvelle. Nuoruudessaan hän on ehtinyt asustella myös Länsi-Berliinissä ja Oslossa.
– Pian Helsingistä Jalasjärvelle muutettuani peikot tallustelivat elämääni paikallisen kansalaisopiston 50-vuotisjuhlanäyttelyssä.
Sisällä näyttelyssä Sirkan eteen hyppäsi kolme isoa peikkohahmoa, jotka tuijottivat syvälle silmiin.
– Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Peikot valloittivat sydämeni heti, koin ne rumuudessaan hellyttäviksi.
Enkelihahmot, joita Sirkka oli tehnyt käsin 80 kappaletta, saivat jäädä. Sirkka osallistui viikonlopun kestävälle kurssille, jonka aikana hän oppi tekniikan. Siitä lähtien Sirkan käsistä on syntynyt ja syntyy mielikuvituksen ja eletyn elämän muovaamia peikkopersoonia.
– Peikkopopulaatiossani on nykyisin 60 käsintehtyä peikkoa.

Sirkka Kosusen näyttely keräsi paljon huomiota. – – Peikkopopulaatiossani on nykyisin 60 käsintehtyä peikkoa.
Vihatut ja rakastetut
– Toivoisin, että vanhat tarustot olisivat helmenä tuleville sukupolville, sanoo yleisön ihailtavana olleen Peikon polun luoja.
Peikot ovat osa tätä tarustoa ja maailman historiaa. Peikon polun asukkaat ovat Sirkan mielikuvituksen ja käsityön tulosta. Sirkka tuntee peikkonsa. Jokaisella on oma luonteensa ja elämäntarina kerrottavanaan.
– Olin kyllä koulussa hyvä aineenkirjoittaja ja sain palkintojakin. Kirjoja en kuitenkaan ole liiemmin lukenut. Peikkojen historiaan aloin kuitenkin perehtyä. Tarinoissa on selkeä punainen lanka, johon voi samaistua.
Peikkoja on kaikissa kansantaruissa. Historian saatossa peikoilla ei ole aina ollut hyvä maine. Niitä on hyljeksitty, karkotettu pimeyteen ja erämaahan. Toisten mielestä peikot edustavat pahuutta ja ovat ilkeitä. Taru kertoo, että kivikaudella peikot ja ihmiset elivät sovussa keskenään, mutta kristinuskon tultua peikot saivat kaikki vihat päälleen.
– Jokaisella aikakaudella on omat pelkoa herättävät tuntemattomat uhat, Sirkka sanoo.
Taru kertoo, että kivikaudella peikot ja ihmiset elivät sovussa keskenään, mutta kristinuskon tultua peikot saivat kaikki vihat päälleen. Keskiajalla kirkko leimasi peikot perkeleen kätyreiksi. 1800-luvulla peikot pääsivät taas valoon.
Mätäjoen piileskelevät asukkaat
Mätäjoen varrelle sijoittuvan Peikon polku- näyttelyssä asuu kuitenkin vain hyväntahtoisia peikkoja eli Hyväläisiä, jotka haluavat levittää iloa ja hyvää mieltä. Ihmisyydestä kertoo kenties sekin, että juhliminenkin on joskus sallittua.
– Totta on, että Suomen metsissä asuu tonttuja ja peikkoja. Ihmisen nähdessään he vetäytyvät lähes aina piiloon kallionkoloihin tai tiheikköihin. Myös Mätäjoen varrelle kätkeytyy peikkojen maailma, jossa iloitaan, juhlitaan ja riidellään sekä nautitaan elämisen ilosta, Sirkka hymyilee salaperäisesti.
Mätäjoen ympäristö on taiteilijalle tuttua aluetta. Tämä kuvastuu Peikkojen polku -näyttelyssä. Polun alussa sijaitseva soliseva mieltä rauhoittava vesipuisto kutsuu jatkamaan polkua pitkin. Polun varrella voi todistaa erilaisia tärkeitä tapahtumia, kuten häitä tai esim. peikkoakkojen katkeria mustasukkaisuustaisteluja.
– Kaikki peikot ovat omia persoonia ja heillä on elämänkokemusta taustalla, muistuttaa Sirkka.
Vaatteiden värit ja nimet kertovat ainutkertaisuudesta sekä luonnon läsnäolosta. Peikon polun varrella asustavat mm. Ujo-peikko, Vadelmakukka, Heinäpeikko ja Päivänkakkara.
Eläkepäivien harrastus
– Minulle peikkojen suunnittelu on puhtaasti eläkepäivien hauska harrastus, toteaa itseään Peikkomuoriksi kutsuva iloinen ja innostava taiteilija.
Yhden peikon luomiseen kuluu päivän verran aikaa. Lähes kaiken tarvittavan hän hankkii kirpputoreilta sekä hyödyntää kierrätysmateriaaleja. Matkoiltaan Sirkka tuo aina peikoille tuliaisia. Italiasta löydetty traktori on hankittu jo seuraavaa tarinaa varten. Tarinan työnimenä on “Rakkauden satu”. Idea nimelle tulee “Satu rakkauden” kappaleesta.
Näyttelyissä peikot ovat olleet 13 kertaa. Kanneltalon näyttely ehti valitettavasti loppua, mutta seuraavaksi peikot tulevat viettämään joulua Vallilan kirjastoon 2.12.
Teksti Nina Varvikko
Kuvat Jauri Varvikko