Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

 

Otsikko voi kuulostaa kliseiseltä, mutta se on fakta. Pekka Vaittinen on syntyperäinen kaarelalainen, joka on ehtinyt asua siellä sun täällä, mutta Kaarela ei hänestä lähde tekemälläkään.

Muusikko Pekka Vaittinen (s. 1962) näki päivänvalon 60 vuotta sitten. Syntymäkoti oli Kaarelantie 28:ssa, Hämeenlinnantien ja Kaarelantien kulmassa, jossa sijaitsi hänen vanhempiensa rakentama rintamamiestalo. Pekka syntyi kuusipäisen sisarusparven nuorimmaiseksi. Kastetilaisuus pidettiin Vanhaistentie 4:n seurakuntatilassa, sillä Kannelmäen kirkko valmistui vasta vuosia myöhemmin.

– Isävainaa rakensi talon 50-luvulla. Hämeenlinnanväylää ei vielä tuolloin ollut, pelkkä linjaus. Minun aikanani tuli sitten Esson huoltoasema ja Kaarelantien yli rakennettiin puusilta, Pekka kertoo.
Pekka kävi ensimmäiset neljä kouluvuottaan Maununnevan vanhassa puukoulussa.

– Asuin liian lähellä Vanhista, myöhästyin joka päivä… Mutta opettajat pitivät minusta. Olin kova poika laulamaan.

Kaarelan alueella oli paljon metsää ja luonto rikasta. Pekan lapsuuden mielenkiintoihin kuului pesästä pudonneiden munien ja lintujen keräily ja kasvattaminen.

– Niitä lintuja sitten kasvateltiin ja päästettiin vapaaksi. Vietimme paljon aikaa Pitkäkoskella ja metsissä. Kiipeilimme puihin.

Tanotorvea jakamassa

Puukoulun jälkeen Pekka siirtyi tiilikouluun Kanneltielle, jonka rehtorina toimi Rauni A. Aaltonen. Aaltonen sattui olemaan myös paikallislehtemme Tanotorven päätoimittaja. Aaltonen toimitti lehteä vuodesta 1975 aina vuoteen 1988.

– Rauni otti meidät jakamaan Tanotorvea. Olin kova poika jakamaan. Pari vuotta kuskattiin lehtiä. Vain kerran heitin lehdet roskiin… Sattui olemaan niin paljon lunta, etten päässyt pyörälläni sohjossa eteenpäin. Totesin, että tällä kerralla tästä ei nyt vain tule mitään, Pekka nauraa.

Pekka piti lukemisesta ja oli ahkera Kannelmäen kirjaston käyttäjä. Kirjasto sijaitsi silloin tiilikoulun päädyssä.

– Osallistuin 15-vuotiaana Kirjavuoden novelli -kirjoituskilpailuun ja minut palkittiin WSOY:n juhlissa. Tilaisuudessa piti ottaa kengät pois jalasta, mutta minulle ei ollut sukkia, joten olin paljain jaloin. Pääsin kuitenkin Ylen haastateltavaksi, Pekka kertoo ylpeänä.

Bänditoimintaan mukaan

Varsinaisen musiikkiherätyksen Pekka sai rippikoululeirillä.

– Soitimme leirillä paljon. Jatkoin sitten isosena Kannelmäen seurakunnassa, jolloin pääsin mukaan seurakunnan bänditoimintaan. Treenasimme seurakunnan tiloissa, vedimme gospelia, tein omia sävellyksiä. Se jäi jotenkin veriin.

Vaittinen joutui Korialle pioneeripataljoonaan armeijaan. Siellä hän perusti muiden kanssa varusmiesbändin.

– Pääsimme soittamaan upseerikerholle, joten meistä tuli lähes ’kantahenkilökuntaa’. Se oli tosi hieno steppi elämässäni.

Bänditoiminta jatkui intin jälkeen ja oli vilkkaimmillaan 80-luvun puolivälissä.

– Soittelimme ja heitimme keikkaa kerran viikossa.

Elämä vei

Kaarelantie 28 talon piha oli sen verran suuri, että Pekka opetteli ajamaan autoakin kotipihassa. Opiskelu ei tuolloin nuorta miestä kiinnostanut, joten työt rakennuksilla kutsuivat.
Siivet veivät kuitenkin pois Kaarelasta ja musahommatkin jäivät tauolle.

Pekka meni avioon. Hänellä on kaksi aikuista tytärtä ja vähän nuorempi poika. Kaarelasta muuton jälkeen on ehditty asua niin Haagassa, Lassilassa, Ruskeasuolla, Vantaalla, Espoossa…

Rakentamisesta ja tekniikasta kiinnostunut Pekka päätti perustaa oman firman. Nyt hän luotsaa menestyvää Suomen Talokatsastus Oy:tä, jolla on useita toimipaikkoja ympäri Suomen. Yrittäjyys ja rakennuksien kuntoon liittyvät tutkimustyöt ovat vieneet 30 vuotta miehen elämästä.

Muutosten tuulia

Vuosi sitten Pekka päätti muuttaa Suonenjoelle. Yhteiseloa vietetään nykyisen puolison kanssa.

– Tänä keväänä ostimme rintamamiestalon, jota pääasiassa entisöidään ja tavoitteena on viettää siellä tulevia eläkepäiviä.

Alan ammattilaisena Pekka tiesi mihin rahansa sijoittaa.

Hän käy yhä töissä pääkaupunkiseudulla puolet viikosta ja kiertää yrityksensä muissa toimipisteissä.

– Junalla pääsee kolmessa tunnissa Stadiin. Kerkeän junamatkan aikana tehdä hyvin kaikki paperihommat.

Pekka sanoo pitävänsä vaihtelusta, uusista kulmista ja uusista ideoista. Siksi Suonenjoki.

Joku vain vetää miestä aina Kaarelaan ja Kannelmäkeen. Isosisko asuu yhä Vanhaistentie 4:ssä.

– Kun on Kaarelassa juuret, ei sitä jätä taakseen. Se on jäänyt vereen, Pekka toteaa.

Musiikki palasi elämään

Muutama vuosi sitten musiikki palasi jälleen aktiivisena Pekan elämään.

– Olen aina kuunnellut paljon musaa, mutta sitten kuuntelin joitain vanhoja omia nauhoituksia ja vanha basistikaverini sattui soittamaan… Päätökseen meni kolme sekuntia. Kahden viikon päästä pidimme ekat treenit. Homma lähti mukavasti liikkeelle, kappaleet kulki ja hetken päästä olimmekin studiolla, Pekka summaa.

Vaittinen pitää bänditoimintaa rikkautena. Nyt mukana on myös iän tuomaa viisautta.

– Vanhemmiten sitä rutinoituu. Ei enää jännitä. Musiikki on terapiamuotona yksi parhaimmista.

Viime aikoina Pekka on esiintynyt niin soolona kuin yhtyeensä kanssa harvakseltaan, mutta aktiivisesti. Uusia biisejäkin on syntynyt. Viime vuonna Pekkaa kuultiin Kannelmäen kyläjuhlilla. Tänä vuonna Pekkaa ja hänen kitaraansa kuullaan Mätisfestareilla.

Käy kuuntelemassa Pekan 110 lasissa:
https://soundcloud.com/pekkavaittinen

Teksti ja kuva Jauri Varvikko