Tanotorvi Kaarelan ja lähi-alueiden paikallislehti.

Tshernobyl merkitsee koiruohoa. Tätä kitkerää yrttiä saatiin maistaa 33 vuotta sitten, kun Tshernobylin ydinvoimalaitos räjähti huhtikuussa 1986.

Mutta voi nimen toisinkin ymmärtää, sen voi ymmärtää tshornaja bylinaksi, mustaksi tarinaksi. Ja musta tarina siitä tulikin, radioaktiivisuutta pääsi luontoon 35-kertainen määrä siitä, mitä vapautui Hiroshiman atomipommissa.

Ennen vuotta 1986

Neuvostoliitossa eli käsitys että kommunismi = sosialismi + sähkövalo, ja sitä sähkövaloa saatiin tästä hankkeesta, joka toteutettiin nopeasti ja edistyksellisellä mielellä. Kun ydinvoimalaitos rakennettiin, ajateltiin samalla hyödyntää laitosta asekelpoisen plutoniumin tuotannossa ja siksi laitoksen piti olla grafiittihidasteinen. Grafiitti tosin voi syttyä tuleen, mutta sellaista mahdollisuutta ei otettu vakavasti. Ja kun kattopeltiä ei sattunut olemaan saatavilla, laitoksen katto päällystettiin bitumilla. Nämä kaikki säästöt ja ohitukset kostautuivat sitten onnettomuudessa.

Vuonna 1986, onnettomuus

Onnettomuuden syy on hyvin tiedossa, ajattelematon ja turhanpäiväinen koe, jossa oli tarkoitus mitata jäännösenergiaa. Tätä mitattaessa järjestelmästä poiskytketty ydin kuumeni ja syttyi palamaan. Erilaiset räjähdykset levittivät ydinpolttoaineen korkeuksiin.

Neuvostotyyliin ensimmäinen ajatus oli salata vahinko ja laitos paloi pitkään ennenkuin ensimmäisiä tietoja alkoi herua ihmisille, lähinnä ulkomailta.

Jatkossakin kyseessä oli valtiosalaisuus, joten kuvia onnettomuudesta ja sen jälkihoidosta on melko vähän olemassa.

Sankareiksi voi nimittää palomiehiä, jotka estivät tulipalon leviämisen kolmeen muuhun reaktoriin.

Vapaaehtoiset

Vapaaehtoisiksi onnettomuuspaikan siivoamiseen määrättiin varusmiehiä. Vapaaehtoisuudesta kieltäytyneet jäivät tarinan mukaan odottamaan syyttäjää. Mutta ei kieltäytyjiä juuri ollut, sillä onhan jaloa uhrautua isänmaan, rodinan, puolesta. Kumppanit olisivat suhtautuneet kieltäytyjiin halveksivasti. Vapaaehtoiset onnettomuuspaikan siivoajat ikävä kyllä menettivät nopeasti miehuutensa (josta olisi ollut kiusallista puhua ja joka sekin on vaiettu luku) sekä säteilysairauksiensa ohella osa myös henkensä.

Kun kyse oli 200 000 henkilöstä, isolta osalta ei muistettu kysyä vapaaehtoisuutta, mosurit vaan pakattiin autoihin kertomatta minne ollaan matkalla.

Ns. vapaaehtoiset majoittuivat onnettomuusalueilla telttoihin eikä muutenkaan juuri muuta suojautumiskeinoa ollut kuin tolkuton vodkan juonti. Alkoholin nimittäin uskottiin liuottavan säteilyä.

Mutta oli onnistumisiakin. Suojakuori rakennettin etänä ja onnistuttiin asentamaan jo marraskuussa sarkofagiksi palaneen voimalan päälle. Tosin sisällä oli vielä ydinpolttoainetta ja kuori ei ollut aivan tiivis.

Säteilyn saldo

Rahallisesti onnettomuuden hoito maksoi enemmän kuin kaikista neuvostoydinvoimalaitoksista yhteensä saatu hyöty koko niiden käytön aikana.

Kuolleiden määrää ei tiedä kukaan. Ydinvoimafriikkien mukaan tuskin kukaan kuoli, varsinkin jos luetaan voimalaitoksen henkilökunta, palomiehet ja vapaaehtoiset siivoajat pois. Välittömiin säteilysairauksiin kuoli 134 henkilöä. Vapaaehtoisista olisi noin 3000 kuollut säteilyyn myöhemmin. Greenpeacen mukaan uhreja olisi ollut 93 000 – 141 000 ihmistä. Venäjän tiedeakatemian arvio on 210 000 uhria. Korkeimmat arviot liikkuvat 900 000:ssa (professori Jablokov).

Svetlana Aleksejevitshin mukaan Neuvostovaltiossa ja sen jälkeen itsenäistyneissä valtioissa on oltu hyvin haluttomia yhdistämään syöpiä Tshernobyliin. Valko-Venäjää on hyvin vähän seurattu tässä mielessä, vaikka suurin osa laskeumasta osui sinne (70%).

Onnettomuuden jälkeen

Suljetulle alueelle ei saanut mennä, sitä vartioitiin. Kuitenkin mentiin, mm. rikolliset löysivät sieltä majapaikan, jossa heitä ei etsitty. Neuvostoliitto ei ollut paikka, jossa hyvä tavara jäisi seisomaan. Näin melkein kaikki saastunut tavara, televisiot, moottoripyörät, autot, traktorit, lusikat ja lautaset ovat löytäneet tiensä uudelleen kulutukseen. Jopa taloja on purettu ja pystytetty uudelleen muualle datshoiksi, huviloiksi. Tshernobylin alueelta kerättyjä marjoja ostettiin mielellään lahjaksi vaikkapa naapurille tai pomolle.

Vaikka nyt mediassa esitetäänkin iloisia mummoja, jotka asuvat alueella, alussa poliisit rikkoivat ikkunat ja uunit sekä pieksivät luvattomat asukkaat sikäli kuin saivat kiinni.

Tshernobyl tänään

Vuonna 2016 sarkofagin päälle vedettiin 870 miljoonaa euroa maksanut metallihalli, erikoisterästä, joka estää gammasäteilyn. Kaareksi nimetty rakenne siirrettiin sarkofagin ylle kiskoja pitkin, ja on maailman suurin liikkuva rakenne. Ja kyllä, meidänkin rahojamme käytettiin sen rakentamiseen.

Käänteentekevä vuosi

Vuosi 1986 oli muutenkin jälkikäteen nähtynä erikoinen. Ruotsin pääministeri Olof Palmen murhatutkinta alkoi palaa pohjaan eli epäonnistua samalla kuin Tshernobylkin, ja siitäkin muodostui pitkäkestoinen trauma.

Tshernobyl alkoi syövyttää moraalipohjaa Neuvostoliitossa yhdessä Afganistanin sodan kanssa.
Meillä saavutettiin tuolloin suomettumisen huippu, koko valtiojohtomme oli solutettu KGB:n miehillä, ns. kotiryssillä. Kotiryssien, vieraan vallan agenttien kanssa seurustelu oli tuolloin maan tapa. Pääsimme tästä epäterveestä ilmiöstä vain koska Neuvostoliitto suli pois.

Kansalaisia ei varoitettu Suomessa suurimman säteilylaskeuman aikaan, kun olisi ollut noloa varottaa neuvostosäteilystä. Tuohon aikaan mikä tahansa kritiikki olisi ollut meillä neuvostovastaisuutta.

 

Esko Karinen

Lähde: Svetlana Aleksejevitsh, Tshernobylistä nousee rukous